Ajan virrassa

Lehdissä julkaistut kirjoitukset • Puoli Kaupunkia • 30.11.2006

Avaa Lehti -kolumni (osana "Matkalla Arkadianmäelle" kolumnisarjaa)

Olisiko meillä opittavaa historiasta, vaikka nyt ajankohtaisesta Roomasta? Rooma oli rauhallinen, rikas ja turvallinen maa Titus Aurelius Antoniuksen aikaan, mutta rikkaus perustui provinssien ryöstösaaliisiin ja orjatyöhön. Orjat tekivät kaiken tuottavan työn. Marcus Aureliuksen kaudella sodittiin ja sotilaat toivat idästä hirveän ruton. 

Entä nyt? Meidän aikamme orjat on ulkoistettu halpatyövoiman maihin. Luonnonvaroja ryöstetään itsekkäästi. Ilmakehää ja vesistöjä saastutetaan. Uusien ruttojen syntymistä pelätään. Nyt ei ole kysymys vain Euroopan kukoistuksesta, nyt on kyseessä koko maapallon tulevaisuus. 

Rooma joutui lopulta barbaarien ja vandaalien valtaan. Kaiken kaoottisuuden keskellä roomalaiset oppivat tulemaan toimeen eri kansojen ja kulttuurien kanssa. Me voisimme oppia tästä jotain. Hyvinvointi ei saa perustua muiden hyväksikäyttöön. Työtä on arvostettava ja luonnonvarojen käytöstä maksettava. 

Nyt on Suomessa talouden nousukausi, suorastaan kulutusjuhla. Silti kaikki eivät pääse nauttimaan pöydän antimista. Globalisoituneilla markkinoilla työ ja tekijät eivät kohtaa, ainakaan täällä Suomessa. 

Eräs aikamme ilmiö on television selviytymiskisat. Niiden suosio kertoo jotain omasta ajastamme. Osallistujat elävät luonnon armoilla. Koko ajan kilpaillen pudotetaan kilpailijoita, kunnes saadaan voittaja. Miksi selviytymiskisat ovat niin kiinnostavia? Opiskelemmeko, millä keinoilla ihmisyhteisössä selviää? Kiinnostus luonnossa kisailuun kertoo myös kaipauksestamme alkuperäiseen luontoon, keräilykauteen ja käsillä tekemiseen. Urbaanielämässä olemme etääntyneet liikaa luonnosta, jonka osa eittämättä olemme. 

Joka tapauksessa tosi-tv-tarinat kertovat jotain omasta ajastamme. Uudella vuosituhannella on kehittynyt ”heikot pudotetaan pois” -aikakausi. Tämän voi nähdä myös lapsista. Lapsiperheiden köyhyys tuo huolen lapsellekin. Miltä tuntuu lapsesta, joka ei koskaan saa mitään, vaikka naapurin lapset saisivat kaiken haluamansa? Vaikka materia ei tuo onnea, kohtuullinen toimeentulo takaa perheelle terveellisen ravinnon ja mielenrauhan. 

Meidän on vastustettava eriarvoistumista, pidettävä huolta heikoista, vaikka samalla haemme uutta draivia ja dynaamisuutta. Mutta mistä löytyisi uusi kipinä? Ideat syntyvät paikoissa, joissa on erilaisia virikkeitä, luontoarvoja, historiaa, kulttuuria, mutta myös ristiriitoja, nuorta tyytymättömyyttä, jopa aggressiota. Tutkimus, korkeakoulut ja innovaatiot ovat tärkeitä, mutta tarvitaan myös monen alan ammattitaitajia. 

Maailma ei ole nyt eikä koskaan valmis, mutta aina on pyrittävä parempaan. Millaisen maailman me jätämme jälkipolville? 

Johanna Karimäki