Biokaasun uudet mahdollisuudet
Lehdissä julkaistut kirjoitukset • Uusiouutiset • 01.03.2007
Uusiouutiset -kolumni 3/2007
Uutena kansanedustajana olen päässyt näkemään läheltä hallituksen sekä hallitusohjelman muodostamista. Iloitsen siitä, että ympäristötavoitteet on nyt nostettu esiin ja toimenpiteisiin ryhdytään. Jätestrategia, jätteen määrän vähentäminen ja jätteiden hyötykäyttö ovat merkittävässä roolissa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Hallitusohjelman mukaan jätelaki uudistetaan siten, että jätteen synnyn ehkäisyä painotetaan ja lajittelun tuloksena jätteet ohjautuvat tarkoituksenmukaiseen uudelleen- ja uusiokäyttöön tai energiantuotantoon. Esilajiteltua jätettä hyödynnetään rinnakkaispoltossa ja jätteenkäsittelyn lupamenettelyä nopeutetaan sekä yksinkertaistetaan. Lisäksi selvitetään jäteveron korotusta. Yksi merkittävä seikka uudessa hallitusohjelmassa on biokaasulle tuleva syöttötariffi.
Syöttötariffijärjestelmä on erinomainen keino tukea uusiutuvaa energiaa. Se merkitsee takuuhintaa tuottajalle, joko ennalta määrätyn kiinteän hinnan mukaan tai lisää markkinahinnan päälle. Itse järjestelmä on valtion näkökannalta kustannusneutraali, sillä tariffien kulut kerätään sähkömarkkinoilta. Itse asiassa kokonaistalouden kannalta tariffit ovat positiivisia, sillä uusiutuvan energia käyttö edistää työllisyyttä. Näin on tapahtunut Saksassa, jossa jo 170 000 henkilöä työskentelee uusituvan energian parissa.
Biokaasun syöttötariffijärjestelmä merkitsee jätteiden hyötykäytölle uusia kehitysmahdollisuuksia. Merkittävimmät biokaasun tuottokohteet ovat yhdyskuntien jätevesilietteiden mädättämöt ja kaatopaikat. Suomessa on nyt noin 15 mädättämöä, joissa käsitellään yhdyskuntajätettä. Lisäksi on rakenteilla useita yhteismädätyslaitoksia ja maatalouslietteitä käsitteleviä laitoksia. Biokaasun arvo on huomattu: mädätystä käyttävät laitokset voivat tuottaa energiaa omaan tarpeeseensa tai jopa myyntiin.
Perinteisesti mädätystä on käytetty jätteen käsittelytapana, koska se tuottaa hyvän lopputuotteen. Kun tiedostettiin sivutuotteena syntynyt kaasu ja sen ilmastovaikutukset, kaasua ryhdyttiin tuhoamaan soihtupoltossa. Nykyään osa kaasusta otetaan hyötykäyttöön. Esimerkiksi Kuopion Vesi tuotti vuonna 2003 biokaasulla energiaa 5,6 GWh, mikä kattoi 90 % sen omasta energian tarpeesta.
Useimmilla Suomen jätevedenpuhdistamoilla mädätetty liete kompostoidaan. Oikein suoritetun jälkimädätyksen jälkeen jätteestä ei irtoa juuri lainkaan metaania, vaan lähes kaikki ilmakehälle haitallinen kaasu saadaan talteen ja hyödynnettäväksi. Biokaasu voidaan hyödyntää sellaisenaan lämmöntuotantoon tai yhdistettyyn sähkön ja lämmöntuotantoon. Puhdistettuna ja paineistettuna se soveltuu liikennepolttoaineeksi. Käsittelemätön biokaasu sisältää metaania noin 45-70 % ja hiilidioksidia 30-55 % ja sen energiasisältö on noin 5-7 kWh kuutiometrissä. Biokaasun käyttö fossiilisten polttoaineiden korvikkeena vähentää myös liikenteen hiilidioksidipäästöjä. Tällöin jätteenkäsittelyn ympäristöhyöty on moninkertainen.
Suomessa suurin osa biokaasusta syntyy kaatopaikoilla. Suurin kaatopaikkakaasun tuottaja on Espoon Ämmässuon kaatopaikka, jossa osa biokaasusta hyödynnetään lämmöntuotannossa Kivenlahden lämpölaitoksessa. Biokaasun kerääminen talteen kaatopaikoilta voi tulla kannattavammaksi tariffijärjestelmän ansiosta. Tällä hetkellä suuri osa kaatopaikkakaasusta joudutaan polttamaan soihduissa, mikäli hyödyntäminen on pitkien välimatkojen vuoksi kannattamatonta. Kaasun hyödyntäminen energiaksi vaatii lähellä sijaitsevan lämmön käyttökohteen, jonka energian kulutus on riittävän suuri. Biokaasulaitos voi erikoistua myös sähkön ja lämmön yhteistuottoon.
Nyt on se aika, jolloin kaikkia toimintoja tulee tarkastella kriittisesti ympäristön suojelun kannalta. Meillä on toivoa välttää pahin, mutta se vaatii niin teknologian hyödyntämistä kuin kulutustottumusten muutosta. Meillä kaikilla on vastuu ympäristön tilasta, jätteiden tuoton hillitseminen ja jätteiden lajittelu ovat äärimmäisen tärkeitä. Yhteiskunta antaa oikeat puitteet, mutta valinnat ja toteutus ovat meidän kuluttajien käsissä.
Johanna Karimäki
kirjoittaja on kansanedustaja ja diplomi-insinööri,
joka on ollut tutkijana TKK:lla
