Eriävä mielipide ydinvoimakäsittelyssä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon, 9.6.10

Eduskunta-aloitteet • 09.06.2010

ERIÄVÄ MIELIPIDE

PERUSTELUT

Valtioneuvoston periaatepäätökset kumottava

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan enemmistö esittää valtioneuvoston periaatepäätöksiä kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta saatettavaksi voimaan sellaisenaan. Olemme tarkastelleet periaatepäätöksen hyväksyttävyyttä koko yhteiskunnan näkökulmasta arvioiden energiapoliittista kokonaisuutta, työllisyysvaikutuksia ja hankkeisiin liittyvää harmaan talouden riskiä. Valiokunnan asiantuntijalausuntoihin perustuen toteamme, ettei kahden uuden ydinvoimalan rakentaminen ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, ja esitämme valtioneuvoston tekemien periaatepäätösten kumoamista.

Kokonaisenergian ja sähkön tarpeen kehitys

Suomen teollisuuden toimialoista massa- ja paperiteollisuus on toimialojen merkittävin sähkönkäyttäjä. Suurimmillaan vuoden 2006 toimialan sähkönkäyttö oli vajaat 27 terawattituntia eli 1/3 maan koko sähkönkulutuksesta. Vuoden 2006 jälkeen massa- ja paperiteollisuuden kapasiteetti on vähentynyt noin 16 prosenttia. Tämä on merkinnyt toimialan sähkönkulutuksen vähenemistä noin 5 terawattitunnilla. Jonkin verran lopetettua kapasiteettia on siirretty tuottamaan toisia paperilaatuja ja myös sähkön käyttöä on entisestään tehostettu.

Suomessa tuotetuista paperituotteista vientiin menee noin 90 prosenttia. Tämän vuoksi paperiteollisuuden kehitykseen vaikuttaa eniten tuotteiden kulutus- ja hintakehitys vientimarkkinoilla, ja näihin ei kotimaisin toimin kyetä vaikuttamaan. RISI on kansainvälisesti arvostetuimpia laitoksia, joka tuottaa jatkuvia ja systemaattisia arvioita massa- ja paperiteollisuuden markkinakehityksestä. RISI on ennakoinut, että Länsi-Euroopan paino- ja kirjoituspaperin kulutus vähenee vuoden 2008 tasosta runsaat 8 miljoonaa tonnia vuoteen 2024 mennessä eli lähes kolmanneksella. Länsi-Euroopassa, mukaan lukien Suomi, paino- ja kirjoituspaperikapasiteetin RISI arvioi vähenevän vieläkin enemmän kilpailutilanteen kiristyessä Kiinan kasvavan tuotannon ja viennin seurauksena. Tämä kehityssuunta johtaa selkeästi tilanteeseen, jossa ei voida esittää realistisia perusteita esimerkiksi metsäteollisuuden kasvavalle energiantarpeelle. Tulevaisuusarviot viittaavat päinvastoin siihen, että energiantarve tulee vähentymään ja Suomen metsäalalla olisi kasvava tarve keskittyä entistä enemmän arvon luontiin eikä määrien kasvattamiseen. Tonnien, kuutioiden ja terawattituntien sijasta tulisi keskittyä euroihin eli jalostusarvon kasvattamiseen. Siksi myös metsäsektorin politiikan painopiste olisi perusteltua siirtää yhä enemmän raaka-aineiden tarjonnan tukemisesta osaamisen tarjonnan tukemiseen.

Kuitenkin uusien ydinvoimaloiden rakentamista on perustettu epärealistisen korkeisiin sähkönkulutusarvioihin. Todellisuudessa kaikki viestit viittaavat niin mittavaan teollisuuden rakennemuutokseen kuin myös sähkölaitteiden ja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen kehitystä edellyttävien EU-direktiivien vuoksi. Suurin osa ydinenergiasta onkin tarkoitettu vientiin, vaikka ilmasto- ja energiapoliittisessa strategiassa linjattiin, ettei ydinvoimaa rakenneta pysyvää vientiä varten. Periaatepäätösten oletetut sähkönkulutusarviot tarkoittavat toteutuessaan sitä, että Suomen energiaintensiivisten teollisuuden alojen tuotannon olisi palauduttava taantumaa edeltävälle tasolle ja siitä vielä edelleen voimakkaasti kasvettava. Arjen realismi teollisuuden rakennemuutoksen kourissa kamppailevassa Suomessa vain kertoo aivan toisenlaista suuntausta.

Ydinvoiman tarvetta on perusteltu Elinkeinoelämän keskusliiton ja Energiateollisuuden arvioilla Suomen sähkön kysynnästä. Arvion mukaan sähkönkulutus on 100-111 TWh vuonna 2030. Tämän suuntauksen toteutumiseksi pitäisi paperiteollisuuden energiaintensiivisen tuotannon Suomessa kasvaa noin 25 prosenttia suhteessa nykytilaan, maahamme olisi synnyttävä merkittävästi uutta energiaintensiivistä palvelutuotantoa, rakennusten energiankulutus jäisi ennalleen ilman lämpöpumppuja ja uudisrakentamisen energiatehokkuuden normiston kiristymistä ja kotitalouksien ja maatalouden sähkönkulutus kasvaisi nykyisestä, mikä tarkoittaa myös sitä, ettei EU:n laitteille asettamia minimienergiatehokkuusvaatimuksia Suomessa toteutettaisi.

Tuotantokapasiteetin mitoittaminen huippukapasiteetin mukaan ydinvoimalla ei ole mitenkään perusteltua, ja riskialttiin ydinvoiman rakentaminen vientitarkoitukseen ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Huippuvoiman kulutuksen kattaminen perusvoimatyyppisellä ydinvoimakapasiteetilla on kustannuksiltaan äärimmäisen kallis ja epäeettinen vaihtoehto. Hiipuvan kasvun teollisuusalojen vahva asema Suomessa voi estää osaamisvaltaisen korkean teknologian kasvun jatkossa. Pienen maamme edellytyksiä menestyä energiaintensiivisen teollisuuden ulkopuolella verottaa esimerkiksi teollisuuden pääomien sitominen alhaisen tuottavuuskasvun tuotantoon pitkiksi ajoiksi, kun ydinvoimainvestointipäätöksillä ohjataan samalla myös Suomen tulevaa elinkeinorakennetta pysymään tiukasti kiinni vanhassa teollisuudessa, antamatta mahdollisuuttakaan uuden ympäristöteknologiateollisuuden kehittymiselle.

Suomen talousrakenteet ovat voimakkaan muutoksen keskellä. Kansainvälisten markkinoiden avautuminen ohjaa tuotantoa kustannuksiltaan edullisimpiin maihin. Erityisesti metsäteollisuus joutuu sopeutumaan siihen, että kysyntä kasvaa uusilla markkina-alueilla ja edullisempia raaka-aineita on saatavilla muualta. Energian hinnalla on vähäinen merkitys itse rakennemuutokseen kokonaisuutena, eikä halvalla energialla markkinatilannetta voida muuttaa, sillä esimerkiksi Stora Ensolla energiakulujen osuus kaikista kuluista oli vain 10 prosenttia vuonna 2009. Metalliteollisuuden kilpailunäkymistä ei ole esitetty yhtä synkeitä ennusteita kuin metsäteollisuuden osalta. Myöskään metalliteollisuuden osalta ei voida energian hintaa perustella kilpailukykytekijänä, kun esimerkiksi Outokummun kokonaiskuluista vuonna 2007 alle 5 prosenttia oli energiakuluja. Onkin kysyttävä, suunnataanko ydinvoimapäätöksillä Suomen teollisuutta askel taaksepäin kohti historiaa, perustellen päätöksiä energian hinnalla, joka ei olekaan ratkaiseva olemassaolon edellytys. Näin vaarannetaan uuden teollisuuden kehittyminen tulppaamalla uudet innovaatiot ja energia- sekä ympäristöteknologiateollisuuden läpimurto.

Periaatepäätösten kumoamiseen vaikuttavia tekijöitä

Euroopasta löytyy lukuisia esimerkkejä ja kokemuksia siitä, että oikeilla kaupallistamisstrategioilla yhdessä politiikkatoimien kanssa voidaan merkittävää uutta energiateknologiaa saada markkinoille. Tällaisia esimerkkejä ovat mm. Saksan panostus tuulivoimaan, Ruotsin panostus energiansäästöön ja maalämpöön tai EU:n säädökset kylmälaitemerkinnöistä. Lisätoimet energiaintensiivisyyden vähentämiseksi myötävaikuttaisivat myös kansainvälisten markkinahintojen aiheuttamien häiriöiden vähentämiseen, kun riippuvuus tuontienergiasta pienenisi. Energiatehokkuutta voidaan parantaa talouskasvua vaarantamatta sekä teollisuudessa, rakennusalalla että liikenteessä.

Energiahuollon tulevaisuuden kannalta keskeistä on jatkossa kehittää uusia kysyntään liittyviä toimia. Kysynnän kohdalla on saatava aikaan todellisia muutoksia kuluttajien käyttäytymisessä. Kysynnän suuntaamisessa voidaan käyttää monia keinoja, kuten verotuksen ja erilaisten verotyyppisten maksujen mahdollisuuksia. Tarjontaan kohdistuvassa strategiassa asetetaan etusijalle ilmastonmuutoksen torjuminen, jossa avainasemassa on oltava uusien ja uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen sekä energian käytön tehostaminen. Tämä on myös teollistuneiden maiden globaali vastuu kehitysmaita kohtaan. Vain voimakkaalla uusiutuvien energiamuotojen kehittämisellä ja käytöllä voidaan vastata kehitysmaiden kasvavaan energiatarpeeseen, samalla kuitenkin hilliten ilmastonmuutosta.

Ilmastonmuutosta koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa ydinvoimaa ei hyväksytä kestävän kehityksen mukaiseksi energiantuotantomuodoksi. Esimerkiksi Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismiksi ja yhteistoteuttamismenettelyksi kutsutuissa kehittyvien ja siirtymätalousmaiden kanssa yhteistyössä toteutettavissa hankkeissa ydinvoimaa ei ole hyväksytty päästöjen vähennyskeinoksi.

Työllisyysvaikutukset arvioitu puutteellisesti ja puolueellisesti

Hallituksen esittäessä kahden uuden ydinvoimalan rakentamista se laiminlyö vaihtoehtoisten energian- ja sähköntuotantomallien työllisyysvaikutusten arvioinnin. Ydinvoiman lisärakentaminen otetaan annettuna vaihtoehtona, vaikka sille ei löydy perusteluita. Teollisuuden näkökulma painottuu esityksessä vahvasti. Siitä syystä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan arviointi työllisyysvaikutuksista jää vajaaksi, eikä lyhyen asiantuntijakuulemisen aikana ole ollut mahdollista paikata hallituksen esityksen puutteita.

Hallitus ei ole rohjennut edes selvittää uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen nojaavan energiaratkaisun kansantaloudellisia ja työllisyysvaikutuksia, joten selvitykset eivät kelpaa päätöksenteon pohjaksi. Kahden ydinreaktorin vaihtoehdosta tehtyjen selvityksien tulokset nojaavat lähes yksinomaan oletettuun sähkön markkinahinnan alenemaan ydinvoiman lisärakentamisen seurauksena. Ydinvoiman lisärakentamisen vaikutus sähkön hintaan olisi siis huomattavasti pienempi tai jopa positiivinen, jos laskelmissa olisi oletettu siirtokapasiteetin lisääntyvän Keski-Eurooppaan.

Hallituksen teettämissä arvioissa ei myöskään ole huomioitu kotimarkkinoiden vaikutusta teknologiavientiin, vaikka esim. Saksassa uusiutuvan energian alalle on syntynyt yli 200 000 työpaikkaa nimenomaan kotimarkkinoiden imussa. Hallituksen käyttämät äärimmäiset oletukset johtavat myös siihen, että sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ajetaan ydinvoiman lisärakentamisen myötä alas Loviisan kahden reaktorin verran. Tällainen pudotus olisi äärimmäisen huonoa energiapolitiikkaa ja vaikeuttaisi uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamista.

Hajautetun energiantuotantomallin luominen jakaisi alueellista hyvinvointia ja työllisyyttä paljon tasapuolisemmin kuin ydinvoiman lisärakentaminen. Kun otetaan huomioon esimerkiksi biopolttoaineiden raaka-aineen hankinta, kuljetukset, raaka-aineisiin liittyvä muu jalostustoiminta ja uuden teknologian kehittäminen, kaikki muut energiantuotantovaihtoehdot ovat ydinvoimaa työllistävämpiä. Tämä korostuu silloin, kun ydinvoiman rakentamisen kiivain vaihe on ohi.

Lisäksi on muistettava, että mitä suurempi rakennustyömaa, sitä suurempi osuus on ulkomaisella työvoimalla. Sen on Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitoksen valmistumisen viivästyminen osoittanut. Kuusikymmentäkuusi eri kansallisuutta ja kahdeksan virallista koulutuskieltä kertovat paljon ongelman laajuudesta. Hallitus sitoo kätensä ydinvoimaan ja estää vaihtoehtoisten strategioiden luomisen. Kaksi uutta ydinvoimalupaa, ja mahdollisesti seuraava kolmas lisähakemus, vievät pohjaa pois kaikilta muilta toimilta.

Ydinvoimalatyömaan hallinta, työehtojen valvonta ja harmaan talouden torjunta

Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakennustyömaan vahvuus on ollut enimmillään 4 300 henkilöä, keskimäärin 2 300 henkilöä. Työntekijät ovat edustaneet 66 kansallisuutta. Projektissa toimineita yrityksiä on ollut yli 2 400, yli 30 maasta. Yrityksistä vain noin kolmannes on ollut suomalaisia, työntekijöistä kotimaisen työvoiman osuus on selvästi vähäisempi. Projektin kotimaisuusasteen on arvioitu jäävän alle 25 prosentin, kun hankkeen tueksi eduskunnalle esitetyissä perusteluissa kotimaisuusasteen arvioitiin olevan 50 prosenttia.

Olkiluoto 3 -työmaalla on ilmennyt jo alkuvaiheesta lähtien projektin hallinta-, laatu- ja turvallisuusongelmia, jotka ovat johtuneet pääosin epärealistisesta kustannusarviosta ja aikataulusta sekä alihankinnan ketjutuksesta ja ulkomaisen vuokratyövoiman massiivisesta kierrätyksestä ja työehtojen ja -turvallisuuden valvonnan laiminlyönneistä. Projektin aikana on ilmennyt myös alihankkijoiden ja vuokrausyritysten harjoittamaa laajamittaista veronkiertoa sekä maksujen, vakuuttamisen ja työterveyshuollon laiminlyöntejä. Työvoimanvuokrausyrityksillä on paljastunut myös yhteyksiä harmaaseen talouteen ja talousrikollisuuteen. Myös työsuojeluviranomaisten tarkastustoimintaa on vaikeutettu ja ammattiyhdistysliikkeen ja henkilöstön edustajien laillisia toimintaoikeuksia on rikottu.

Lisäksi yhteiskunnan kokonaisetu edellyttää, että ydinvoimalayksiköiden rakentamista koskevissa uusissa periaatepäätöksissä hakijoille asetetaan selkeitä rakentamisvaiheeseen liittyviä ehtoja. Hakijayhtiöiltä on edellytettävä, että:

  • investointien toteuttamisessa ja työllisyyspanoksissa yritykset sitoutuvat mahdollisimman korkeaan kotimaisuuteen
  • rakentamisvaiheen aikainen turvallisuus ja laadunvarmistus koskevat kaikkia rakentamisvaiheeseen osallistuvia yrityksiä ja työntekijöitä
  • rakentamisvaiheeseen osallistuvat yritykset sitoutuvat noudattamaan Suomen lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia
  • hakijayritys ja jokainen alihankintaketjussa ylempänä oleva yritys sitoutuu taloudelliseen tilaajavastuuseen, jos alihankkija tai vuokrausyritys laiminlyö verojen, sosiaaliturvamaksujen, vakuutusten ja palkkojen maksua
  • rakennusvaiheeseen osallistuvat yritykset sitoutuvat aktiivisesti auttamaan Suomen toimivaltaisten poliisi-, työsuojelu- ja veroviranomaisten tarkastustoimintaa sekä noudattamaan viranomaisten antamia ohjeita ja määräyksiä
  • yritykset sitoutuvat neuvottelemaan ja sopimaan työmarkkinajärjestöjen ja yritysten henkilöstön edustajien kanssa heidän toimialaansa liittyvistä kysymyksistä ja ongelmista, joita hankkeen aikana ilmenee

Hankkeiden suurten yhteiskunnallisten vaikutusten johdosta projektien kokonaishallinta korostuu. Taloudellinen tilaajavastuu on tehokas keino projektin hallinnassa, harmaan talouden torjunnassa ja yritysten välisen reilun kilpailun ylläpitämisessä.

Riskivastuun puutteet - tarve ydinsuojarahastolle ja ydinvastuulain muuttamiseen

Ydinvoimayhtiöt eivät ole vastuussa oman toimintansa riskeistä. Eduskunnan vuonna 2005 yksimielisesti säätämää ydinvastuulakia ei ole vieläkään saatu voimaan. Vuodelta 1972 olevan nykyisen säädöksen mukainen vastuun yläraja on ainoastaan 196 miljoonaa euroa. Myöskään uuden lain korvausvastuu, 700 miljoonaa euroa, ei millään riitä kattamaan ydinonnettomuudesta aiheutuvia kustannuksia, jotka voivat olla mittaamattoman suuria niin Suomessa kuin naapurimaissammekin.

Ydinvoimasta koituu huomattavia riskejä ja ympäristöhaittoja sähköntuotannon lisäksi koko tuotantoketjulle aina uraanin louhinnasta alkaen. Ydinjätteen sijoitusta ei ole ratkaistu eikä ydinvoimaloiden tulevasta purkamisesta aiheutuviin kustannuksiin ja ympäristöongelmiin ole riittävästi varauduttu. Ydinvastuulain korvausvastuu ei alkuunkaan riitä kaikkien näiden ongelmien ratkaisuksi. Ydinvoima voi aiheuttaa korvausvaatimuksia vielä kymmenien vuosien kuluttua mahdollisesta onnettomuudesta. Kaikkia näitä kustannuksia ei mikään vakuutus voi kattaa.

Eduskunnan vuonna 2005 hyväksymässä ydinvastuulaissa lähdetään siitä, että yhtiön korvausvastuu ydinvahingon sattuessa on periaatteessa rajoittamaton Suomessa syntyneistä ydinvahingoista, mutta Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen vakuuttamisvelvollisuus on rajattu 700 miljoonaan euroon (ydinvastuulain 18 §). Tuon summan ylittävästä osuudesta 1 500 miljoonaan euroon saakka vastaavat yhtiö ja valtio yhdessä (ydinvastuulain 32 §).

Tällä hetkellä täyden vastuun puuttuminen merkitsee huomattavaa piilotukea valtiolta energiayhtiöille, minkä vuoksi ydinsähkön hinta on keinotekoisen alhainen. TVO:n mukaan ydinsähkön hinta on 2 snt/kWh, kun pohjoismaisessa NordPool-sähköpörssissä yleinen sähkön hinta on noin 5 snt/kWh. Kansainvälisissä arvioissa ydinvoiman todellinen hinta olisi 4-5-kertainen, jos tuotannon riskit huomioitaisiin. Ydinvoiman riskien hinnan maksavat Suomen kansalaiset ja Suomen ympäristö, eivät energiayhtiöt.

Saksassa ydinvoimalat ovat yhteisvastuussa 2,5 miljardiin euroon saakka. Suomen ydinvoimalat on saatettava samansuuruisen vastuun alaisiksi kuin Saksan. On tärkeää, että riskien kustannuksista niin suuri osa kuin mahdollista saataisiin katettua riskin aiheuttajilta itseltään ja mahdollisimman pieni osa jäisi yhteiskunnan kannettavaksi. Energiayhtiöiden yhteisen korvausvastuun voisi hoitaa Öljysuojarahaston mallin mukaisesti. Öljysuojarahastoon toimijat maksavat öljyvahinkojen varalle öljysuojamaksua 1,50 euroa kuljetetulta öljytonnilta.

Suomeen on perustettava ydinsuojarahasto, johon kaikki ydinenergiayhtiöt maksavat ydinsuojamaksua tuotettujen kilowattituntien mukaan. Maksua peritään myös ydinsähkön tuojilta. Rahastosta voidaan kattaa ydinvoiman aiheuttamia ympäristö- ja terveysvahinkoja sekä varautua ydinonnettomuuden kustannuksiin nykyistä paremmin. Maksu on säädettävä kilowattituntia kohti sen suuruiseksi, että rahasto karttuu riittävän nopeasti. Sopiva maksun suuruus voisi olla luokkaa 2 senttiä/kWh.

Nykyisiltä neljältä Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimalalta (yhteensä 22 TWh) 2 sentin maksu/kWh merkitsisi 440 miljoonan euron tuloa vuodessa. Kun mukaan laskee rakenteilla olevan viidennen voimalan (14 TWh), voisi ydinvoimayhtiöiltä kerätä ydinsuojarahastoon noin 720 miljoonaa euroa vuodessa. Tarvittava raha Suomen korvausvastuun nostamiseksi Saksan tasolle, 1,8 miljardiin euroon, voitaisiin siis kerätä 3-5 vuodessa.

LOPPUPÄÄTELMÄT

Nyt tehtävillä energiapoliittisilla linjaratkaisuilla on Suomen, Euroopan ja maailman tasolla kauaskantoiset vaikutukset. Päätös ydinvoiman lisärakentamisesta tai rakentamatta jättämisestä on ennen kaikkea markkinasignaali. Ilmastonmuutoksen myötä on havahduttava ylisukupolviseen vastuuseen kaikilla yhteiskunnan tasoilla. On aloitettava siirtymäkausi uusiutumattoman energian kaudesta kohti kestävää, uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa aikakautta. Uusiutuvat energiamuodot eivät kuitenkaan kehity eduskunnan lausumilla. Ne tarvitsevat myös tilaa ja tilausta markkinoilla, ja kahden uuden ydinvoimayksikön rakentamisen hyväksyminen kaventaa tätä tilaa huomattavasti.

Suomen on kotimaan lisäksi tunnettava vastuunsa myös globaalilla tasolla. Ilmastonmuutosta koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa ydinvoimaa ei ole hyväksytty kestävän kehityksen mukaiseksi energiantuotantomuodoksi. Esimerkiksi Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismiksi ja yhteistoteuttamismenettelyksi kutsutuissa kehitys- ja siirtymätalousmaiden kanssa yhteistyössä toteutettavissa hankkeissa ydinvoimaa ei ole hyväksytty päästöjen vähennyskeinoksi. Euroopan unionissa Suomen on edistettävä yhteisten eurojen käyttöä erityisesti uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen ja käyttöönottoon. Euroopan unionin komissio onkin lisäämässä energiahuoltostrategiassaan voimakkaasti juuri uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Tässä työssä Suomi on toiminut edelläkävijänä. Lisäydinvoiman rakentamispäätökset eivät vahvistaisi asemaamme johtavana uusiutuvien energialähteiden maana, vaan on riskinä käydä täysin päinvastoin. Onnistuneella ympäristö- ja energiapolitiikalla voidaan yhdistää laajasti kaikkien suomalaisten edut. Kansantalouden etu on, että tuotamme mahdollisimman paljon energiaamme kotimaisista lähteistä - hajautetusti ja kotimaisella teknologialla. Valtiovallan on tuettava nimenomaan sähkön ja lämmön yhteistuotannon täysimittaista kehittämistä erillisen sähkön ja lämmön tuotannon sijaan.

Energian riittävästä saatavuudesta käydään jatkuvaa keskustelua, ja elinkeinoelämän puolelta tulevat viestit kertovat energian hyvän saatavuuden parantavan yritysten toimintaedellytyksiä ja työllisyyttä. Kumpi on työllisyys- ja aluepolitiikan kannalta viisaampaa, halvan sähkön tavoitteleminen vai voimakkaassa maailmanlaajuisessa kasvussa olevan uusiutuvan energian tuotannon kehittäminen? Eduskunnalla on käsissään kaksi valtioneuvoston periaatepäätöstä lisäydinvoiman rakentamiseksi, ja lisäydinvoimaa on perusteltu muun muassa kansallisen energiaomavaraisuuden lisäämisellä, suomalaisten yritysten kilpailukyvyn turvaamisella sekä satunnaisten kulutuspiikkien kattamisella. Erittäin vähälle huomiolle ovat jääneet mahdollisen lisäydinvoiman vaikutukset muuhun energiantuotantoon ja edelleen uusien työpaikkojen luomiseen.

Energiayhtiöiden kiinnostus uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen on vaarassa kadota, mikäli lisäydinvoiman rakentaminen saa huomattavat mittasuhteet. Yksikin lisäydinvoimala johtaisi sähkön ylitarjontaan, jolloin taloudellinen intressi vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseksi katoaisi. Voidaan syystä kysyä, jääkö enää todellista intohimoa panostaa uusiutuviin energiamuotoihin, jos sähkömarkkinat on kymmenen vuoden päästä kyllästetty ydinvoimasähköllä. Pelkkä EU-sitoumus uusiutuvilla tuotetun energian osuuden nostamisesta 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ei vielä riitä investointien käynnistämiseksi. Siihen tarvitaan myös taloudellista porkkanaa.

Julkisessa keskustelussa ei näytetä tiedostetun ydinvoimapäätökseen liittyviä kansantaloudellisia riskejä. Mikä muu tarjoaa tuhansia työpaikkoja siellä, missä esimerkiksi perinteinen massa- ja paperiteollisuus on tullut tiensä päähän, ja onko se ydinvoima, joka tuo tuhansia uusia työpaikkoja eri puolille Suomea? Uusiutuva energia voi tarjota kauan kaivattua nousua myös Suomen metsä- ja konepajateollisuudelle. On olemassa vahvat edellytykset tehdä biotaloudesta yksi johtavista suomalaisista elinkeinoista. Poliittisilla päätöksillä voimme joko tukea tai torjua uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa osaamista ja katoavien teollisten työpaikkojen korvaamista uusilla. Lisäydinvoima voi viedä pohjan uusilta innovaatioilta, samalla kun se heikentää Suomen pyrkimyksiä kestävän energiatalouden saavuttamiseksi. On paikallaan pohtia asioita laajasta näkökulmasta ja luoda Suomeen vahva kansallinen strategia, jossa viherkaulustyöpaikat, energiantuotanto ja talouslaman sekä ilmastonmuutoksen torjuminen kytketään selkeästi yhteen.

Ratkaisu valtioneuvoston periaatepäätösten mukaisista kahden uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisen voimaan jättämisestä tai niiden kumoamisesta on merkittävä yhteiskunnallinen päätös, joka suuntaa Suomen kehitystä pitkälle tulevaisuuteen. Tässä eriävässä mielipiteessä esitetyin perustein esitämme, että kahden uuden ydinvoimalan rakentaminen ei ole yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevää ja näin ollen uusia rakentamislupia ei tule myöntää.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme,
että talousvaliokunta ei esittäisi eduskunnalle yhdenkään uuden ydinvoimalaluvan myöntämistä ja ottaisi edellä mainitun huomioon.

Helsingissä 9 päivänä kesäkuuta 2010

Merja Kyllönen /vas
Markus Mustajärvi /vas
Jyrki Yrttiaho /vas
Johanna Karimäki /vihr
Tarja Tallqvist /kd
Kimmo Tiilikainen /kesk

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com