Itämeren suojelussa puuhastelusta tositoimiin
Lehdissä julkaistut kirjoitukset • Länsiväylä • 14.09.2007
Länsiväylän puheenvuoropalsta
Kun kesä on mennyt, on Itämeren tilanne tuoreessa muistissa. Rannat lainehtivat myrkyllistä levää, eikä vesi houkuttanut uimaan. Monet tärkeät kalakannat ovat taantuneet meren ekosysteemin häiriintymisen vuoksi. Syytä lohen poikaskuolemiin ei tarkkaan ottaen tiedetä, mutta sen arvellaan olevan yhteydessä Itämeren heikkoon tilaan. Jopa rannikon läheisyydestä on löydetty paikka paikoin hapettomia pohjia. Lisäksi on havaittu muutoksia lohen ravintoeläimissä: silakat ovat pienentyneet ja niiden kunto heikentynyt. Vakaana pidetty sinisimpukkakanta on romahtanut niitä syövien särkien voimakkaan lisääntymisen ja Itämeren suolaisuuden vähenemisen takia. On selvää, että suojelutoimenpiteitä on lisättävä.
Pohjoismaiden yhteistyötä olisi elvytettävä niin, että se laajennettaisiin käsittämään kaikkien Itämeren reunavaltioiden yhteistyötä. Rakenteet ovat jo olemassa ja joitakin sopimuksia on tehty. Myös Venäjä kuuluu Itämeren suojelukomissioon HELCOMiin. Riittävän radikaaleista toimenpiteistä on vain päästävä yhteisymmärrykseen.
Suomenlahtea rasittavat eniten Pietarin jätevedet. Kaupungin uudet vedenpuhdistamot ovat parantaneet tilannetta, muttei vielä riittävästi. Nyt työn alla on kemiallisen fosforin poiston käynnistäminen. Suomalaiset yksityishenkilöt, säätiöt ja ympäristöministeriö ovat jo lahjoittaneet miljoonia Pietarin jäteveden puhdistukseen.
Rannikkovesiemme ja Saaristomeren rehevöitymiseen on taas maataloutemme päästöillä ilmeisen kiistaton osuus. Kotimaisilla päästövähennyksillä voidaan vaikuttaa eniten juuri Saaristomeren ja rannikkovesien levämääriin ja rehevöitymiseen.
Itämeren suojeluohjelmassa vuodelta 2002 on paljon hyviä tavoitteita, jotka eivät ole toteutuneet. Viljelijöiden vapaaehtoisuuteen perustunut suojelu ei ole tuottanut toivottua tulosta. Tavoite oli puolittaa maatalouden päästöt, mutta typpipäästöt eivät ole vähentyneet ja fosforipäästöt ovat vähentyneet vain neljänneksellä.
Toisaalta ei ole ihme, ettei vapaaehtoinen suojelu ole houkuttanut viljelijää, jonka ansiotaso on EU-aikana laskenut. Asiaan voidaan vaikuttaa lainsäädännöllä ja kohdentamalla runsaasti lisärahoitusta Itämeren suojelutoimenpiteisiin.
Maataloustukijärjestelmää pitäisi muuttaa siihen suuntaan, jossa perustuen osuutta pienennetään ja varoja ohjataan yhä laajemmin maatalouden ympäristötukien lisätoimenpiteisiin. Mitä enemmän viljelijä suojelee luontoa, sen paremman korvauksen hän vaivannäöstään saisi. Tietyillä alueilla, kuten Varsinais-Suomen jokisuistoalueella, pitäisi määrittää pakollisiksi ympäristötoimenpiteiksi suojavyöhyke tai suojakosteikko. Toimivassa tukimallissa suojavyöhyke toisi viljelijälle merkittävästi paremman tuoton kuin viljely vesistörajaan asti. Vastuu ei voi olla yksinomaan viljelijän, vaan koko yhteiskunnan.
Sternin raportti vuonna 2006 paljasti, että ilmastonmuutoksen torjumisen lykkääminen tulisi todella kalliiksi. Tämä oli käännepiste, joka pakotti valtiot tekemään kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa. Itämeren tilanne on hieman vastaavanlainen, riippuvainen usean valtion hyvästä tahdosta ja yhteisestä, määrätietoisesta toiminnasta. Tarvitaan Sternin raporttia vastaava syvälle menevä, taloudellinen tutkimus Itämeren tilanteesta eri skenaarioiden toteutuessa. Meriympäristön merkitys yhteiskunnallemme on suuri, sillä on lukuisia toimintoja, mm. vesiliikenne, kalastus, vapaa-ajan-asutus, virkistys ja turismi.
Entä päästökauppa Itämeren ravinteiden osalta? Malli, jossa saastuttaminen maksaisi, voisi Itämerenkin kannalta olla hyvä. Olisi tehokasta ohjata päästöjen vähentämistä taloudellisin kannustimin sinne, missä se on kaikkein kustannustehokkainta.
Paljon on esitetty uusia teknisiä sovelluksia, kuten syvänteiden hapetusta, Itämeren elvyttämiseksi. Ruotsin ympäristöministeriö on jo hyväksynyt hapetus-pumppauskokeilun Tukholman saaristossa. Muita kunnostustoimia ovat järvien suojelusta tutut kasvillisuuden sekä roskakalan poisto. Tosiasiassa mitkään elvytystoimet eivät riitä, ellei päästöjä vähennetä runsain määrin.
Työsarkaa on paljon edessä ja haasteeseen on tartuttava viipymättä. Budjettiriihessä päätettiin, että hallitus käynnistää maatalouden vesiensuojeluprojektin Itämeren tilan parantamiseksi. Tällä kertaa on kiinnitettävä huomiota toteutukseen. Tehdään tavoitteista totta!
Johanna Karimäki,
kansanedustaja (vihr.),
kaupunginvaltuutettu, dipl. ins.
