Kirjallinen kysymys: Kaavoitukseen ja alueiden käyttöön liittyvän ympäristöohjauksen parantaminen

Eduskunta-aloitteet • 21.04.2010

Eduskunnan puhemiehelle

Maankäyttö- ja rakennuslain tarkoituksena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen siten, että luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Laki luo varsin hyvät puitteet järjestää päätöksenteko siten, että em. tavoitteet toteutuvat. Lain ja sitä alemmantasoisten asetusten ja normien ohjaavuus ympäristön kannalta kestäviin ratkaisuihin voisi silti toimia nykyistä paremmin

Keskeinen rakennuksiin liittyvä ympäristövaikutus syntyy käytönaikaisesta lämmönkulutuksesta. Tämän vaikutuksen vähentämiseksi kunnilla ei ole käytössään riittävän tehokkaita keinoja. Kaavoitettavien alueiden rakennusten energiatehokkuudesta ei voida sitovasti määrätä käytettäväksi yleisiä rakennusnormeja tiukempia määräyksiä. Koska sitovia päätöksiä ei voida tehdä, tätä tulkitaan kunnissa mm. siten, että esimerkiksi tontinluovutusehtoihin ei voida liittää vastaavia vaatimuksia. Käytettävään lämmitystapaan ei myöskään voida riittävästi vaikuttaa. Tämä on epäkohta, koska ympäristömyönteiset toimet muodostavat usein kokonaisuuden, jossa on hankala tehdä tarvittavia toimenpiteitä ja päättää niiden mitoituksesta, jos päätökset ovat aina yksittäisten rakentajien käsissä.

Toinen merkittävä ympäristövaikutus syntyy rakennettujen alueiden aikaansaamasta liikenteestä. Toivottavaa olisi ohjata liikkumista toimimaan mahdollisimman paljon kevyellä liikenteellä ja joukkoliikenteellä autoliikenteen sijasta. Keskusta-alueet ovat tässä avainasemassa, koska autoilun helppouden tukeminen niissä ylläpitää yhdyskuntarakenteen hajautumista. Tehokkaaksi keinoksi rajoittaa autoliikennettä keskusta-alueilla on todettu paikoituksen rajoittaminen. Normisto kuitenkin määrää melko tarkasti, kuinka paljon paikoitustilaa pitää rakentaa asuin- ja liikeneliötä kohden. Laajat paikoitustilat myös nostavat asuntojen neliöhintoja. Kunnalle tulisi antaa mahdollisuus poiketa paikoitusnormista siten, että parkkipaikkojen määrää olisi mahdollista rajoittaa ainakin keskusta-alueilla hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella.

Kunnan kaavoitusmonopoli on keskeinen asia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Jos asutus hajaantuu kauas keskusta-alueilta, ilmastopäästöt lisääntyvät. Kaavoituksen hahmottaminen kokonaisuutena voi kuitenkin olla haastavaa. Kunnilla olisi hyvä olla käytössään erinäisiä laskentamalleja ja työkaluja, joiden avulla kaavoittajat voisivat laskea asutukseen ja kaavoitukseen liittyviä ilmastopäästöjä. Tällöin kaavoituksessa tulisi paremmin huomioiduksi ilmastopäästöjen vähentäminen. Ympäristöministeriö olisi hyvä koordinoimaan hanketta, jossa tuetaan kuntia ilmastoystävälliseen kaavoitukseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että asemakaavaa tai muuta sopivaa hallinnollista työkalua käyttäen kunta voi määrätä sovellettavaksi yleisiä rakentamisnormeja tiukempia energiatehokkuusvaatimuksia ja rajoittaa parkkipaikkojen tarjontaa ainakin keskusta-alueilla ja

miten hallitus voi edesauttaa yhdyskuntarakennetta eheyttävää kaavoitusta?


Helsingissä 21 päivänä huhtikuuta 2010

Johanna Karimäki /vihr

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com