Kirjallinen kysymys: Korkeakoulujen henkilöstön asema ja työhyvinvointi

Eduskunta-aloitteet • 15.05.2012

Eduskunnan puhemiehelle

Korkeakoulujen hallinnonuudistuksesta on kaksi vuotta, mutta tuore opetus- ja
kulttuuriministeriön tutkimus osoittaa, että uudistus on mennyt pieleen etenkin
henkilöstön motivoimisessa ja kannustamisessa. Kolme neljästä korkeakoulujen
työntekijästä pitää uutta henkilöstöpolitiikkaa epäonnistuneena. Henkilöstön
pahoinvointi on hälyttävä signaali. Tarvitaan toimenpiteitä henkilöstön aseman
parantamiseksi.

Esimerkiksi Aalto-yliopistossa tutkijoilla on huoli laitoksen
uraputkisuunnitelmista ja uusista työnimikkeistä. Ei ole varmuutta, tuleeko
uusia työpaikkoja riittävästi tällä hetkellä määräaikaisille
projektitutkijoille. Myös työnimikkeiden sisältö ja uraputken tavoitteet ovat
epäselviä.

Kun yliopistolakia uudistettiin ja Aalto-yliopisto perustettiin, yksi
keskeinen perustelu oli se, että tutkijan asemaa parannetaan ja pätkätyöt
loppuvat. Kuitenkin henkilöstö on tällä hetkellä hämmentynyt, kun ollaan vielä
siirtymäkausivaiheessa ja tulevaisuus on epävarmaa. Huolena on myös se, että jos
työnimikkeitä tulee kovin vähän, tutkimusryhmien koot pienenevät entisestään. On
huomattava, että olisi opetuksen laadun kannalta keskeistä parantaa
opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden määrän suhdetta, mutta vaarana on, että
toimenpiteet johtavat erilaiseen tulokseen. Hallituksen säästöt yliopistoilta
aiheuttavat kestämättömän tilanteen muutoksen keskellä oleville
korkeakouluille.

Tutkimustyö on luonteeltaan varsin poikkeavaa muihin henkisen tai suorittavan
työn muotoihin verrattuna. Työsuorituksissa tähdätään yleensä johonkin tiettyyn
tulokseen, joka on ennalta määrätty ja tunnettu. Tutkimuksen tarkoituksena taas
on tuottaa uutta tietämystä, jotain, mitä ei missään muualla ole aikaisemmin
tehty. Työn tuloksena on siksi toisinaan projektin epäonnistuminen, mikä riski
on myös hyväksyttävä osana tieteellisen työn luonnetta. Toisaalta myös
alkuperäisessä tavoitteessaan epäonnistunut tutkimustyö voi hyödyttää
jatkotutkimuksia tai synnyttää uusia ja täysin odottamattomia tuloksia.
Varsinkin perustutkimus on luonteeltaan epävarmaa, mutta toisaalta äärimmäisen
tärkeää uusien innovaatioiden ja oivallusten synnylle. Myös kaupallisesti
menestyvät sovellukset ja tuotekehitys pohjautuvat hyvin usein perustutkimuksen
kautta todettuihin ilmiöihin. Tutkimustyön ominaispiirteet tekevät hankalaksi
soveltaa tavanomaisten työsuoritusten mittaus- ja arviointikriteerejä
tieteelliseen työhön.

Tutkimustyö tarvitsee myös aikaa, työrauhaa ja resursseja. Korkeakouluissa
toteutettavan tutkimuksen, varsinkin perustutkimuksen, on oltava myös
riippumatonta ja vapaata. Tutkimustyön tavoitteena tulisi olla vaikuttavia
tutkimustuloksia, joita arvioidaan tieteellisillä kriteereillä, ei
tavanomaisilla tuottavuuskriteereillä tai työajan seurannalla. Tärkeä elementti
prosessissa on tavallisen työskentelyn ohessa tarvittava vapaampi ajankäyttö,
jolloin on mahdollisuus rauhalliseen ajatusten kehittelyyn ja ajatustenvaihtoon.
Kiire on uuden tiedon luomisen pahin vihollinen. Toisaalta tutkija on miltei
aina töissä, koska ideat hautuvat aivoissa työajan ulkopuolellakin.

Projektityön menetelmät ajankäytön kirjaamisineen ja tiukkoine aikatauluineen
ovat löytäneet tiensä yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Projektien ajallisen
keston lyhyys ja rahoituksen lyhytjänteisyys niin ikään ovat haitallisia
luovalle työlle ja hyvien tulosten saavuttamiselle.

Jotta voimme paremmin vastata globaaleihin haasteisiin, on selvää, että
yliopistoja on vahvistettava panostamalla tutkimuksen ja opetuksen laatuun sekä
resurssien määrään. Opiskelija-opettaja-suhdetta on parannettava ja
tutkimusrahoitusta lisättävä. Mutta menestyminen edellyttää ihmisten,
henkilökunnan ja opiskelijoiden hyvää työhyvinvointia. On löydettävä keinoja
parantaa korkeakoulujen työilmapiiriä. On mietittävä myös keinoja vahvistaa
henkilökunnan päätäntävaltaa heitä koskevissa kysymyksissä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten
esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:


Mitä hallitus aikoo tehdä parantaakseen korkeakoulujen henkilöstön
asemaa ja työhyvinvointia?

Helsingissä 15 päivänä toukokuuta 2012

Johanna Karimäki /vihr

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com