Kirjallinen kysymys: Luomu- ja lähiruoan käytön edistäminen

Eduskunta-aloitteet • 08.12.2009

Eduskunnan puhemiehelle

Ruoan riittävä saanti, sen laatu, terveellisyys ja tuoreus ovat hyvinvoinnillemme tärkeitä tekijöitä. Ruoan tuotannossa käytetään globaalisti suuria määriä lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita, joiden vaikutus ympäristöön ja ihmisten terveyteen on haitallinen. Myös Suomessa on edelleen tarvetta vähentää vesistöihin päätyvien ravinteiden määrää. Globaalisti edessä oleva ongelma on lannoituksessa käyttökelpoisten fosforivarojen ehtyminen lähivuosikymmeninä, mikä uhkaa tehotuotantomallin mukaista ruokatuotantoa. Ravinteiden tehokas kierrätys onkin olennaista ja lisää luomutuotannon tarpeellisuutta ja kannattavuutta.

Elintarvikkeiden kuljetus on hämmästyttävän laajaa. Huomattava osa päivittäisestä ravinnostamme kulkee tuhansia kilometrejä kumipyörillä ennen päätymistään ruokapöytään. Elintarviketeollisuus on vastannut kuljetuksiin ja pitkään toimitusketjuun tuottajalta kuluttajalle luomalla tuotteita, jotka kestävät hyvin kuljettamista ja säilyttämistä. Käytännössä tämä on saatu aikaan mm. käyttämällä säilöntäaineita, pakastamalla sekä kehittämällä lajikkeita, joissa pääpaino ei ole ravinnollinen sisältö tai kuluttajan kokema laatu vaan kuljetuskestävyys. Pitkä kuljetusmatka lisää myös tarvetta tuotteiden pakkaamiseen ja prosessoimiseen, mikä lisää ympäristörasitusta ja heikentää elintarvikkeen ravitsemuksellista laatua. Ilmastonmuutoksen kannalta eri ruoka-aineet ovat vaikutuksiltaan aivan erilaisia, mutta useimmiten kotimainen viljatuote tai peruna on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin tuontina tuleva riisi tai pasta. Tehotuotannosta ja pitkistä kuljetuksista pellolta jalostuksen ja keskusliikkeiden kautta kuluttajan pöytään on ongelmistaan huolimatta tullut asioiden normaalitila.

Kun ravinnon tuottamisen ja kuluttamisen ketjun keskiössä ei ole ravitsevuus ja tuoreus, vaan helppo kuljetettavuus ja bulkkituotannon logiikan mukainen määrän ja hinnan korostaminen, kärsivinä osapuolina ovat ympäristö ja terveys. Asiaa pitäisi lähestyä myös toisesta näkökulmasta ja keskittyä ravinnon tuoreuteen, terveellisyyteen ja ympäristöystävällisyyteen. Luomutuotanto ja lähiruoka ovat yrityksiä tähän suuntaan, ja ne luovat vaihtoehdon kuluttajalle tehdä valintoja. Näiden valintojen tiellä ovat kuitenkin edellä kuvatun normaalitilan ympärillä olevat rakenteet ja käytänteet, jotka voivat tehdä valinnasta kohtuuttoman hankalaa ja kallista. Ympäristön tilan, väestön terveyden ja paikallisen elintarviketuotannon näkökulmasta näitä esteitä pitäisi kuitenkin määrätietoisesti raivata pois. Lähellä tuotettu ruoka ja luomutuotanto, joka vaatii vähemmän ulkoisia tuotantopanoksia kuin tehotuotanto, ovat ruokaturvan kehittymisen kannalta edullisia vaihtoehtoja.

Lähiruoan käytön edistäminen julkisissa hankinnoissa on selkeä keino lyhentää elintarvikeketjua ja sitä kautta parantaa ravinnon tuoreutta ja laatua sekä tukea alueen elintarviketuotantoa. Samalla se tarjoaa keinon ylläpitää paikallista ruokakulttuuria ja erikoisuuksia sekä parantaa rahan kiertoa paikallisessa taloudessa. Kokemusten mukaan päättäjien käsitykset lähiruoan kalleudesta tai vaikeudesta suurtalouskeittiöissä ovat liian pessimistisiä. Lähiruoka on parhaimmillaan halvempaa kuin kauempaa tuotu. Valmiiksi keskuskeittiöistä tuodut tuoretuotteet ovat prosessoinnissa menettäneet merkittävän osan suojaravinteistaan ja ovat myös nautinta-arvoltaan heikompia kuin paikan päällä valmistettu vastaava ruoka. Kotimainen tuotanto herättää myös kuluttajissa luottamusta. Viime aikoina on herättänyt kohua mm. Helsingin kaupungin kouluruokailusta huolehtivan liikelaitoksen suosima brasilialainen broileri, joka on tuotettu lisäämällä rehuun antibiootteja.

Julkisen vallan kysyntä voisi olla myös nykyistä enemmän luomutuotteiden markkinoiden peruskysyntää ja valikoimaa luova tekijä. Yhdeksi perusongelmaksi luomutuotteiden käytön edistämiselle on todettu pienet volyymit ja kriittisen massan keräämisen vaikeus. Luomutuotanto on kuitenkin Suomessa kansainvälisesti kilpailukykyisempää kuin moni muu maataloustuotannon sektori, mikä avaisi myös vientimahdollisuuksia. Suomessa luomun osuus kuitenkin lisääntyy varsin hitaasti verrattuna moneen EU-maahan. Luomun edistämisessä olisi tärkeää saada luomutuottajien välille yhteistyöverkosto ja saada logistiset ketjut kuluttajille helpoiksi. Luomun edistämiseen tarvittavat toimenpiteet on jo esitetty Luomumarkkinoiden kehittämisen strategiatyöryhmässä vuodelta 2006, mutta toimenpiteet puuttuvat vielä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten ministeriö aikoo ottaa osaa Luomumarkkinoiden kehittämisen strategiatyöryhmän mietinnössään 3.10.2006 esittämien tavoitteiden saavuttamisessa tarvittaviin toimenpiteisiin,

miten julkinen valta aikoo rohkaista kauppaa ottamaan luomu- ja lähiruokatuotteet nykyistä paremmin valikoimiinsa,

aikooko hallitus ohjeistaa kuntia käyttämään hankintalakia siten, että se mahdollistaa lähi- ja luomutuotannon suosimisen kilpailua vääristämättä ja

onko ministeriössä tekeillä muita toimenpiteitä luomu- ja lähiruokatuotannon ja sen kulutuksen edistämiseksi?


Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2009

Johanna Karimäki /vihr

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com