Kirjallinen kysymys selkokielen asemasta ja resursoinnista

Eduskunta-aloitteet • 14.12.2017

Eduskunnan puhemiehelle

Selkokieli on yleiskieltä yksinkertaisempaa kieltä, jonka sisältöä, rakennetta ja sanastoa on muokattu helpommaksi ymmärtää. Vaikea kieli estää monia ihmisiä toimimasta täysvaltaisina kansalaisina suomalaisessa yhteiskunnassa. Selkokieli on avuksi henkilöille, joilla on vaikeuksia ymmärtää tavallista yleiskielistä tekstiä. Selkokieltä voivat tarvita muun muassa lapset ja nuoret, joilla on kielellinen erityisvaikeus, kehitysvammaiset, maahanmuuttajat, vanhukset, vastikään lukemaan oppineet lapset sekä suomen kieleen ja kulttuuriin tutustuvat muunkieliset ihmiset. Jokaisella ihmisellä on oikeus ymmärrettävään tietoon, mikä on itsenäisen elämän ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusedellytys.

Selkokielen kehittämisestä ja kirjoittajien koulutuksesta vastaa Selkokeskus, joka toimii Kehitysvammaliiton yhteydessä. Selkokeskuksen tarvearvion mukaan potentiaalisia selkokielestä hyötyviä on arviolta jopa yli 650 000 henkilöä. Tarpeeseen nähden Selkokeskuksen resurssit ovat kuitenkin vähäiset, vain noin kuusi henkilötyövuotta. Kysyntää kursseille ja muulle koulutukselle sekä tiedottamiselle on runsaasti mm. muistisairaiden vanhusten hoivan, maahanmuuttajien kotoutustyön ja tiedottamisen sekä kehitysvammahuollon piirissä. Selkokeskuksen voimavarat eivät riitä vastaamaan tämänhetkiseen kysyntään.

Selkokielen perusteiden opiskelu tulisi liittää esimerkiksi lähihoitajien, erityisopettajien, luokanopettajien ja äidinkielen opettajien koulutusohjelmiin. Selkokieli on myös hyvä apuväline puutteellisesti suomen tai ruotsin kieltä osaavien maahanmuuttajien parissa työskenteleville. Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu paljon suomalaisten koululaisten, erityisesti poikien, heikosta lukutaidosta. Selkokieli voi olla heille hyvä motivointikeino pyrkimyksessä kohti parempaa lukutaitoa. Selkokieli on yksinkertainen tapa parantaa hyvin monista eri syistä syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten arjen- ja elämänhallintaa, opiskelua ja työllistymistä.

Selkokielinen kirjallisuus avaa kirjat lukijaryhmille, joille yleiskielinen kirjallisuus on vaikeaa tai mahdotonta lukea. Selkokielisen kirjallisuuden kohderyhmiä ovat esimerkiksi vanhukset ja muistisairaat henkilöt, kehitysvammaiset ihmiset sekä esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset ihmiset, jotka opettelevat suomen kieltä. Ruotsissa selkokielisessä kirjallisuudessa ollaan meitä edellä. Ruotsissa taustalla on ajatus siitä, että kaikilla pitää olla perusoikeus lukemiseen ja kirjallisuudesta nauttimiseen — myös niillä, joilla on lukemisen ja luetun ymmärtämisen kanssa haasteita. Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö edistää selkokielisen ja saavutettavan kirjallisuuden julkaisemista apurahoin, joita myönnetään selkokielisten kauno- ja tietokirjojen kirjoittajille, mukauttajille, kuvittajille ja kustantajille. Selkokielinen kirjallisuus tarvitsee yleistyäkseen kuitenkin vielä lisätukea.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko opetus- ja kulttuuriministeriössä tunnistettu selkokielen osaamisen kasvava kysyntä ja onko siihen tarkoitus vastata vahvistamalla ja vakauttamalla Selkokeskuksen rahoitusta ja muita resursseja,

onko opetus- ja kulttuuriministeriössä tiedostettu selkokieleen liittyvät tutkimus- ja kehitystarpeet ja miten niihin voidaan vastata esimerkiksi yliopistotasoisen tutkimuksen piirissä,

onko suunnitteilla selkokielen perusteiden opetuksen lisäämistä esimerkiksi lähihoitajien ja erityisopettajien koulutusohjelmiin,

miten on tarkoitus edistää selkokielen asemaa maahanmuuttajien kotouttamistyön piirissä, jossa selkokieli on havaittu erityisen käyttökelpoiseksi työkaluksi ja

miten voitaisiin edistää selkokielistä kirjallisuutta sekä sen käyttöä lukutaidon puutteesta kärsivien peruskoululaisten tukemisessa?

Helsingissä 14.12.2017

Johanna Karimäki /vihr

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com