Kirjallinen kysymys: Suoluonnon monimuotoisuuden turvaaminen

Eduskunta-aloitteet • 23.11.2010

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa on ojitettu valtaosa maan soista, ja jäljellä on erityisesti eteläisessä Suomessa vain rippeitä alkuperäisestä suoluonnosta. Yli puolet koko maan suotyypeistä onkin SYKE:n arvion mukaan uhanalaisia ja suojelutaso on epäsuotuisa. Luonnon monimuotoisuudelle on erittäin tärkeää, että eri suoluontotyyppejä on riittävä määrä eri puolilla maata. Ojitettuja suoalueita voidaan myös uudelleen soistaa, mikä olisi erityisen viisasta niillä ojitetuilla metsämailla, joilla puuntuotannollinen arvo on osoittautunut vähäiseksi. Suomeen tarvitaan kansallinen suoluonnon suojeluohjelma.

Luonnonsuojelulaissa on soiden osalta kehitettävää. Jos suoalueelta ei löydy selkeästi suojeltua lajia, ei suonkäyttöä koskevissa lupapäätöksissä aluetta pidetä arvokkaana, vaikka kyseessä olisi suotyyppi, joka itsessään on harvinainen. Tämä on hyvin ongelmallista ja hankaloittaa edelleen pirstaleisten suoalueiden suojelua. Ojitettujen soiden palauttaminen takaisin suoympäristöksi on myös kasvihuonekaasupäästöjen kannalta edullista, sillä kuivatettu suo on hiilipäästöjen lähde, kun taas suona sama alue sitoo hiilidioksidia. Suot ovatkin Suomen suurin hiilivarasto. Sen sijaan, että valtion varoja käytetään suo-ojitusten uusimiseen kitukasvuisilla suometsäalueilla, pitäisi niitä ohjata työllisyystöinä toteutettaviin soiden ennallistamisiin.

Turpeen energiakäyttöä on ilmastosyistä vähennettävä, sillä turve ei ole uusiutuva luonnonvara ja tuottaa kivihiiltäkin suuremmat ilmastopäästöt. Tarvitaan kansallinen strategia vähittäiselle turpeesta luopumiselle. Nykyinen turvetuotanto on suunnattava ojitetuille, jo luontoarvonsa menettäneille soille. Luonnontilaisten tai niihin verrattavien laajempien soiden muuttamiskielto on siten kirjattava luonnonsuojelulakiin. Ympäristönsuojelulakia on täydennettävä pikaisesti siten, että luonto-, virkistys- ja maisema-arvot voidaan huomioida turvehankkeiden lupapäätöksissä.

Lähes kaikki jäljellä olevat yhtenäiset laajat suoalueet ovat Pohjois-Suomessa. Eteläisen Suomen alueella ojitettujen soiden keskellä olevien soiden luontoarvot vaarantuvat jo ympäröivien alueiden vesiolojen muutosten vuoksi. Olisikin tärkeää saada aikaan suurempia kokonaisuuksia. Myös erilaiset harrastajat marjastajista metsästäjiin ovat havainneet lähellä sijaitsevien suoalueiden arvon. Monet lajit, kuten riekko, ovat harvinaistuneet suoluontomme uhanalaistumisen myötä. Suot ovat merkittäviä myös tarjoamiensa ekosysteemipalveluiden vuoksi, joista esimerkkejä ovat luonnollinen tulvasääntely ja lämpötilaolojen tasaaminen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä suoluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi?

Helsingissä 23 päivänä marraskuuta 2010

Johanna Karimäki /vihr

Blogi

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com