Kirjallinen kysymys uhanalaisten lajien suojelusta
Eduskunta-aloitteet • 05.06.2018
Eduskunnan puhemiehelle
Käynnissä oleva kuudes sukupuuttoaalto on ihmiskunnan ja maailman tulevaisuuden kohtalonkysymyksiä. Kaikista maailman villieläimistä on arvioitu kadonneen vuosien 1970—2012 aikana yli puolet. Uhanalaisten lajien määrän kasvun lisäksi useiden yleisten lajien populaatiot ovat pienentyneet huolestuttavasti. Arvioiden mukaan Suomessa vähintään joka kymmenes laji on uhanalainen. Noin neljästäsadasta luontotyypistämme uhanalaisia on arvioitu olevan puolet.
Luonnontilaisten soiden osuus maamme soista on olemattoman pieni, sillä valtaosa soistamme on ojitettuja. Vapaasti ja luonnontilaisena virtaavia vesistöjä on todella vähän, ja monet ympäristöjärjestöt ovatkin ottaneet sydämenasiakseen virtavesien ennallistamisen. Luonnontilaisen ja monimuotoisen metsän osuus kaikista Suomen metsistä on hälyttävän pieni, sillä valtaosa metsistämme on talousmetsiä.
Metsähakkuissa monimuotoisuus tulee huomioida esimerkiksi edistämällä pehmeämpiä talousmetsien käsittelymenetelmiä, kuten jatkuvaa kasvatusta avohakkuiden sijaan. On myös keskeistä jättää aluskasvillisuutta ja kannot hakkuualueille. Lahoamaan jätetyt kaatuneet puut ovat arvokkaita elinpaikkoja lahopuussa viihtyville eliöille.
Soiden suojelu on kriittisen tärkeää uhanalaisten lajien kannalta. Ensisijaista on toteuttaa soidensuojelun täydennysohjelma luonnonsuojelulain mukaisena ohjelmana. Tämä hanke jäi edelliseltä hallitukselta kesken ja on vietävä loppuun.
Luonnontilaista vanhaa metsää on aivan liian vähän erityisesti Etelä-Suomessa. Erityisenä haasteena on suojelualueiden pienuus ja pirstaleisuus, jolloin uhanalaisten eläinten mikropopulaatioiden välillä ei tapahdu riittävää perimän vaihtoa ja perimä rappeutuu. Lajit taantuvat, heikkenevät ja pahimmassa tapauksessa häviävät sukupuuttoon. On edelleen jatkettava määrätietoista suojelualueiden hankintaa mm. Etelä-Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden (METSO) -ohjelmalla laajojen yhtenäisten suojelualueiden toteuttamiseksi.
Suomen luontotyyppien suojelua pitää oleellisesti parantaa, sillä puolet Suomen eri luontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Moni eliölaji on vaarassa kadota sukupuuttoon. On keskeistä valmistella ja toteuttaa uhanalaisten lajien luonnonsuojelulain mukaisia suojeluohjelmia. Kun lajia suojellaan, suojellaan myös sen elinympäristöä. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen tarkoittaa sitä, että luonnonsuojelun eteen on panostettava paljon enemmän kuin ennen. Lajien suojeluun varattuja määrärahoja on lisättävä tuntuvasti.
Keskeistä on myös turvata uhanalaisten lajien elinympäristöt. On laadittava arvokkaiden lintuvesien ja -kosteikkojen kunnostusohjelma sekä soiden ennallistamisohjelma. Uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelu on huomioitava paremmin luonnonsuojelulaissa, ympäristönsuojelulaissa, metsälaissa, maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä vesilaissa. Myös perinnebiotoopit on otettava vahvemmin suojeluun.
On monia uhanalaisia lintulajeja, joita yhä metsästetään, kuten punasotka. Punasotkan kanta on romahtanut lyhyessä ajassa sen levinneisyysalueella. Metsästyslainsäädäntöä on muutettava siten, että uhanalaisten lintulajien metsästäminen olisi automaattisesti kiellettyä.
Vuonna 2016 voimaan tullut kalastuslaki oli parannus uhanalaisten kalalajien asemaan. Jatkossa on varmistettava, että asetusten mukaisilla kalastuksen rajoituksilla turvataan kalakannat liikakalastukselta. On lisäksi paljon tehtävää, jotta uhanalaiset vaelluskalakannat elpyvät. Kudulle pääsyn vaellusesteitä on määrätietoisesti poistettava. Suomen lukuisista vesivoimalaitoksista suurin osa on pieniä ja energiantuotannon kannalta lähes merkityksettömiä. Vesilakia on muutettava niin, että kalatalousvelvoite lisätään myös niiden vesivoimalaitosten vesilupiin, joista se tällä hetkellä puuttuu. Ja tarvitaan ohjelma haitallisten vaellusesteiden purkamiseksi.
Yhdysvaltalainen Rachel Carson julkaisi kuuluisan kirjansa "Hiljainen kevät" vuonna 1962. Se kertoo siitä, miten kemiallisesti valmistetut hyönteismyrkyt kulkeutuvat ravintoketjussa ja millaisia vaikutuksia niillä on luontoon ja ihmisten terveyteen. Kirjan nimi viittaa linnunlaulun hiljenemiseen, ja kirjan ansiosta DDT:n käyttö kiellettiin Yhdysvalloissa vuonna 1972.
Viime vuosina lintulajien määrät ovat romahtaneet eri puolilla Eurooppaa. Tutkijat epäilevät syyksi maanviljelyssä käytettäviä hyönteismyrkkyjä. Suomen Ympäristökeskus raportoi kolme vuotta sitten, että Suomen peltolintukannasta on vähentynyt yli kolmannes. Lintukadon yhdeksi aiheuttajaksi epäillään neonikotinoideja sisältäviä torjunta-aineita. Vuonna 2013 EU kielsi niiden käytön mehiläisiä houkuttelevilla viljelmillä. Suomessa niitä kuitenkin vielä käytetään poikkeusluvalla mm. rypsiviljelmillä. Lintukato on otettava vakavasti, ja sen syy on tutkittava. Tarvittaessa on korjattava suhtautumistamme neonikotinoideihin ja rajoitettava niiden käyttöä.
Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen luonne, nopeus ja merkitys eivät ainakaan vielä vaikuta riittävästi käytännön toimiimme ja keskeisiin strategioihimme. Tämän on muututtava.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus turvaa uhanalaisten lajien suojelun,
mitä hallitus tekee lintukadon selvittämiseksi ja uhanalaisten lintujen suojelemiseksi,
mitä hallitus tekee uhanalaisten kalakantojen elvyttämiseksi ja
mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta uhanalaisten eliölajien elinympäristöjen suojelu kasvaa kestävälle tasolle?
Helsingissä 5.6.2018
Johanna Karimäki /vihr
