Kirjallinen kysymys: Uusiutuvan energian pientuotannon edistäminen

Eduskunta-aloitteet • 20.12.2012

Lähes kaikissa Euroopan maissa sähkön kuluttajan on mahdollista syöttää itse tuottamaansa sähköä sähköverkkoon ja saada siitä kohtuullista korvausta. Tämä mahdollistaa kuluttajille laajassa mittakaavassa lisätä omaa energiantuotantoa kulutuspisteissä. Kyseessä on sähköntuotanto, joka on tyypillisesti teholtaan alhainen ja useimmiten tuotettu uusiutuvilla energianlähteillä. Tavallisia esimerkkejä ovat aurinkoenergia ja pientuulivoima.

Esimerkiksi Saksassa pienvoiman syöttötariffi on aiheuttanut sen, että ihmiset ovat jo useana vuonna investoineet pientuotantoon enemmän kuin suuret yritykset sähköntuotantoon yhteensä. Sähkön hajautetun, paikallisen pientuotannon edistäminen tarjoaisi myös Suomessa mahdollisuuksia työllisyydelle ja yrittäjyydelle.

Sitran teettämän kyselyn mukaan monet asukkaat, maatilat ja pk-yrittäjät haluavat tuottaa itse energiaa. Uusimmat tutkimukset vahvistavat, että Suomessakin aurinko paistaa ja tuulee. Haasteena on se, että esimerkiksi aurinkosähköjärjestelmien liittämistä verkkoon vaikeuttavat perusteettomat ja epäselvät tekniset vaatimukset. Siksi tarvitaan pientuotannon verkkoon liittämisestä yksiselitteiset ja kaikkia toimijoita sitovat ohjeistukset. Verkkoon liitännän tulee tapahtua helposti ja automaattisesti ilmoituksen perusteella.

Pienessä mittakaavassa hajautetusti kulutuspisteessä tuotetun sähkön kilpailukykyä parantaa sähkön siirron ja siihen liittyvien kustannusten puuttuminen, mikä tekee siitä edullista tavallisille kuluttajille. Käytettävä energianlähde ei yleensä kuitenkaan kata koko kiinteistön energiantarvetta, joten osaksi sähkö otetaan tavalliseen tapaan verkosta. Toisina aikoina talo on kuitenkin yliomavarainen sähkön suhteen, jolloin luontevaa on, että ylijäämäsähkö syötetään verkkoon. Sähköverkon haltijan on velvollisuus ottaa tuotanto verkkoonsa, mutta nykyisin siitä ei tarvitse maksaa käypää korvausta.

Tilanne voi siis olla pahimmillaan se, että talo tuottaa enemmän sähköä verkkoon kuin sieltä ottaa, mutta henkilö joutuu silti maksamaan verkosta ottamansa sähkön. Tämä epätasapaino on paitsi terveen järjen ja oikeustajun vastaista myös tehokkaasti kehitystä jarruttavaa.

Olisi perusteltua lisätä pienimuotoisesti tuotetun energian osuutta sähköjärjestelmässämme. Erityisesti aurinkoenergian odotetaan olevan kannattavimmillaan integroituna rakennusten rakenteisiin, kuten julkisivuihin tai ikkunoihin. Pienten tuuligeneraattorien mahdollisuudet kiinteistöjen katoilla ovat merkittävät. Maatilamittakaavaiset bioenergialla lämpöä ja sähköä tuottavat yksiköt ovat myös mahdollisia. Tuekseen nämä tarvitsevat kuitenkin lakimuutosta, joka lopettaa nykyisen perusteettomasti pientuotantoa syrjivän käytännön. Ilmastonmuutosnäkökulmasta tarvitsemme myös pienistä yksiköistä saatavaa uusiutuvaa energiaa perinteisen, suuriin yksiköihin perustuvan energiantuotannon rinnalle.

Mekanismin on syytä olla yksinkertainen, jotta vältytään sähköyhtiöiden ja kuluttajien väliseltä neuvottelubyrokratialta, kirjavilta käytännöiltä ja oikeusriidoilta. Hallitusohjelmassa on todettu, että pientuotannon edistämiseksi selvitetään nettomittaroinnin mahdollisuudet. Uusiutuvan energian pientuotantoa edistäisi tehokkaasti nettolaskutusmalli, jossa ylijäämäenergia hyvitetään pientuottajalle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus tekee uusiutuvan energian paikallisen pientuotannon edistämiseksi ja
onko nettomittaroinnin mahdollisuudet selvitetty hallitusohjelman mukaisesti?

Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2012

Johanna Karimäki /vihr

 

Kysymys ja ministerin vastaus eduskunnan sivuilla.

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com