Kirjallinen kysymys: Vaatteiden ja tekstiilien eettisyys

Eduskunta-aloitteet • 18.01.2013

Eduskunnan puhemiehelle
 

Nykyinen elämänmenomme ei vastaa ilmastonmuutoksen torjunnan haasteeseen. Maailman pankin ekonomistit ovat varoittaneet, että maapallo uhkaa lämmetä enemmän kuin turvallisena pidetyt kaksi astetta, jos energian ja materiaalien kulutuksemme sekä uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus jatkuvat nykytasolla. Esimerkiksi suomalaiset kuluttavat vuodessa resurssimäärän, jonka tuottamiseen tarvittaisiin kolminkertaisesti maapallon resurssimäärä. On selvää, että länsimaissa on muutettava elintapoja kohtuullisemmiksi. Kertakäyttökulutuksen sijaan on suosittava laatua ja kierrätettävä materiaaleja sekä uusiokäytettävä eri tavaroita. Nykyinen muotivirtausten perässä juokseva pukeutumiskulttuuri on keskimäärin kaukana kestävän kehityksen periaatteista. Globalisoitunut vaatebisnes tuo Suomeen erittäin halvalla ja siten kyseenalaisissa työoloissa tuotettuja halpoja vaatteita. Niillä on kysyntää, ja vaatteilla on hyvin nopea käyttösykli.

Moni suomalainen lähtökohtaisesti haluaa kuluttaa eettisiä tuotteita, mistä kertoo Reilun kaupan ja luomun kysynnän kasvu. Vaatealennusmyynneissä kuitenkin helposti unohtuu hyvät periaatteet. Kuluttajille on myös aivan liian vähän tarjolla tietoa vaatteiden ja tekstiilien eettisyydestä, kuten prosesseissa käytetyistä kemikaaleista tai työskentelyolosuhteista ja lapsityövoiman käytöstä. Esimerkiksi luomutuotannolla ja Reilulla kaupalla on omat merkkinsä. Voisi olla perusteltua, että eettisesti tuotetuilla vaatteilla olisi oma tuotemerkkinsä.

Reilun työelämän puolesta toimivan YK:n työjärjestön ILO:n arvion mukaan työelämään osallistuu 7 miljoonaa lapsityöläistä, joista 1,3 miljoonaa tekee työtä, joka vaarantaa terveyden. Suomi on yksi ILO:n 183 jäsenmaasta ja on pitkään tehnyt järjestön kanssa tuloksellista projektiyhteistyötä. Suomella ei tosin ole ILO:n kanssa kumppanuussopimusta, jollainen sillä on Ruotsin ja Norjan kanssa. Se voi olla syynä siihen, etteivät ILO ja sen ohjelmat ole edes kansalaisjärjestöjen parissa kovin hyvin tunnettuja.

Paremman työn (Better Work) ohjelmassaan ILO on kehittänyt mekanismeja seurata työlainsäädännön noudattamista. Ohjelman tavoitteena on kehittää toimivia, edullisia ja kannustavia globaaleja työkaluja. Better work -ohjelma seuraa tuotantolaitoksia, kuten vaateteollisuutta, halpatuotantomaissa. Haasteena on, että vain osa tuotantolaitoksista on mukana ohjelmassa. ILO jatkaa ohjelman laajentamista.

Loppuvuonna 2012 uutisotsikoihin nousi halpatyömaiden vaatetehtaiden palot, jotka ovat vaatineet satoja kuolonuhreja. Bangladeshissä sattui marraskuussa tuhoisa tulipalo vaatetehtaalla, jossa rikottiin useita turvamääräyksiä. Palohälyttimet olivat pois päältä, hätäuloskäyntejä ei ollut ja kolmikerroksisen rakennuksen luvan saanut tehdas olikin yhdeksänkerroksinen. Yli 500 työntekijää on kuollut Bangladeshin tekstiilitehtailla tapahtuneissa onnettomuuksissa vuoden 2006 jälkeen.

Länsimaiset vaatteiden tilaajat luottavat eettisyysnormit täyttäviin standardeihin, kuten BSCI-järjestelmään, jossa ulkopuolinen taho tarkastaa työoloja. Kuitenkin esimerkiksi Pakistanissa sattui syyskuussa 2012 tuhoisa suurpalo tehtaassa, joka oli luokiteltu läntiset normit täyttäväksi vain muutamaa viikkoa aiemmin.

Bangladeshistä vaatteita tuovat suomalaisyritykset luottavat yleensä BSCI-järjestelmään. Se on hyvä alku, vaikka Finnwatch arvostelee silti BSCI-järjestelmää siitä, etteivät sen tarkastustiedot ole julkisia eikä se puutu palkkaukseen.

Suomi on globaalisti suurten haasteiden edessä. Meillä ei ole enää vaatteiden halpatuotantoa, mutta meillä on jäljellä laadukkaita ja kestäviä tuotteita tuottavia yrityksiä, esimerkiksi Nanso. Kotimaisen laadun ja työn suosiminen edistää myös työllisyyttä. Kulutuksen vähentäminen tarkoittaa myös vaatteiden osalta sitä, että niitä ostetaan harkitummin ja käytetään pitempään.

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten suomalaiset kuluttajat saavat nykyistä paremmin tietoa vaatteiden eettisestä alkuperästä ja
mitä hallitus tekee edistääkseen kotimaisen tekstiili- ja vaatetuotannon menekkiä?

Helsingissä 16 päivänä tammikuuta 2013

Johanna Karimäki /vihr

 

Kysymys ja ministerin vastaus eduskunnan sivuilla.

 

 

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com