Maailman nälkäiset eivät voi odottaa
Lehdissä julkaistut kirjoitukset • Vihreä Lanka • 20.11.2009
Kolumni Vihreässä Langassa
Tällä viikolla maailman valtiot kokoontuvat Roomaan pohtimaan toimia nälän ja köyhyyden lievittämiseksi. On aika herätä siihen, minkälaisessa maailmassa elämme. Materiaa haalitaan, ”kaikki mulle heti nyt” ajattelun vimmalla. Suurisilmäinen nälkää näkevä lapsi on jossain kaukana, mutta kuvat järkyttävät. Turvonnut vatsa ja kuihtuneet raajat kertovat vakavasta aliravitsemuksesta ja proteiinin puutteesta. Lasten kärsimys on saatava loppumaan. Se tarkoittaa rajallisten resurssien reilumpaa jakoa.
Vuosina 07-08 ruoka kallistui ja siitä seurasi ruokakriisi, josta köyhimmät maat eivät ole vieläkään toipuneet. Kriisin taustalla on useita samanaikaisia tekijöitä. Ilmastonmuutos on aiheuttanut kuivuutta ja tulvia. Öljyn hinnan nousu on korottanut lannoitteiden ja ruoan kuljetuksen kustannuksia. Myös biopolttoaineiden lisääntyvä käyttö on korvannut viljanviljelyn peltoalaa. Ruokateollisuuden pörssiosakkeiden epävakaus heilauttaa viljan maailmanmarkkinahintaa.
YK:n tietojen mukaan vuosittain kuolee 36 miljoonaa ihmistä aliravitsemuksen vuoksi. Vauraat maat ovat omalta osaltaan pahentaneet kehitysmaiden tilannetta. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailman kauppajärjestö WTO:n vaatimat rakennemuutosten ehdot ovat olleet tuhoisia kehitysmaiden omalle elintarviketuotannolle. Tämän johdosta tuontituotteet ovat korvanneet monissa maissa paikallisesti tuotetut elintarvikkeet viimeisten 20 vuoden aikana. Esimerkiksi Liberia tuo ulkomailta 90 prosenttia riisistä, vaikka maa voisi tuottaa sitä itsekin. Räikeää epätasapainoa lisää sekin, että vauraissa maissa kulutus perustuu kestämättömällä tavalla ylenmääräiseen lihan ja rasvan syöntiin.
Kehitysyhteistyössä, elintarvikepolitiikassa ja maataloustuotannon tukemisessa on tehtävä ratkaisuja, jotka tukevat maanomistusolojen paranemista, pienviljelyä, lähituotantoa ja alueelle soveltuvia viljelytekniikoita. Avain kestävään muutokseen on kehitysmaiden pienviljelijöiden ja erityisesti naisten ja tyttöjen aseman ja koulutuksen parantaminen. Myös kansainvälisen viljapörssin paremman hallinnan on oltava tavoite, jotta maailman ruokakriisiin voidaan puuttua.
Kotimaassa on ymmärrettävä, että globaali ruoanjako on saatava kestävälle pohjalle ja kehitysyhteistyömäärärahat nostettava YK:n edellyttämälle tasolle. Suomessa on satsattava kotimaisiin kasvisvalkuaisiin, kuten härkäpapuun ja lisättävä kasviruoan osuutta ravinnossa. Kotimaiset juurekset sekä sesongin hedelmät ja marjat on saatava kulutuksen keskiöön, jolloin myös ilmasto kiittää.
