Miksei heikompia auteta?
Lehdissä julkaistut kirjoitukset • Länsiväylä • 23.02.2007
Länsiväylän puheenvuoropalsta
Perjantaina 2. helmikuuta nähtiin televisiossa A-Zoom-ohjelmassa kuvaus espoolaisen Lehden perheen vaikeasta tilanteesta. Nelilapsisessa perheessä kolme puhe- ja liikuntavammaista lasta tekevät arjesta selviämisen erittäin haasteelliseksi. Kaupungilta avun saaminen on ollut takkuista - erilaisiin pykäliin ja rahanpuutteeseen on vedottu, jotta apu on voitu evätä.
Tammikuun valtuuston kokouksessa käsiteltiin Johanna Karimäen valtuustokysymystä vammaispalvelujen toimivuudesta ja riittävyydestä. Virkamiesten valtuutetuille antaman vastauksen mukaan kaikki on hyvin. Jos totuus onkin lähempänä Lehden perheen tilannetta, on valtuutettuja sumutettu jälleen kerran.
Vastauksessa todetaan, että ?Vammaisten lasten ja heidän perheidensä tukeminen ja palvelujen kehittäminen on nähty tärkeäksi asiaksi ja heille on tullut ja tulossa uusia palveluja. Vammaisten lastentilapäishoito ja tukihenkilötoiminta on tänä vuonna uutena palvelumuotona palveluvalikoimassa.? Tämän vastauksen jälkeen oli surullista kuulla Lehden perheen tilanteesta. Arki vammaisen lapsen omaishoitajana on sen verran raskasta, että kaupungin tulee tarjota tukipalveluita arjen helpottamiseen. Tällöin vanhemmat jaksavat paremmin ja lapsilla on parempi olla.
Toinen tärkeä kysymys on vaikeavammaisten tilanne. Vaikeavammaiset tarvitsevat henkilökohtaisen avustajan voidakseen elää ihmisarvoista elämää, selviytyäkseen syömisestä, peseytymisestä ja kaikesta muusta, mikä terveille on itsestään selvää. Varakkaalla Espoolla on tähän varaa, mutta miksi avun saaminen on niin vaikeaa? Jokaiselle tarvitsevalle ei ole kyetty tarjoamaan henkilökohtaista avustajaa. Myös kuljetuspalveluissa on ollut ongelmia: vuorot ovat olleet tunteja myöhässä tai jääneet tulematta. Kun palveluja ulkoistetaan, pitää myös varmistaa, että ne toimivat tarkoituksenmukaisesti ja sovitulla tavalla.
Lokakuun valtuustossa käsiteltiin Nina Knaapilan valtuustoaloitetta lasten luovutuspaikan saamisesta eroperheille, joissa on henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Tämän palvelun järjestämisessä vitkuteltiintoista vuotta. Vasta nyt, tämän vuoden alusta, pitäisi palvelun toimia, kun lakikin sen määrää.
Meidän valtuutettujen on vaikea ymmärtää miten sosiaali- ja terveystoimella on näinkin suuria vaikeuksia toteuttaa palveluja, joita tarvitsevat nimenomaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat espoolaiset. Vammaisuutta tai vaikeaa sairautta on vaikea poistaa eivätkä eroperheiden lapset ole syyllisiä tilanteeseensa.
Silloin kun tilanne on edellä kuvatun kaltainen, ovat palvelujen tarvitsijat niin lujilla arkipäivästään selviämisessä, ettei heillä ole voimia kädenvääntöön virkamiesbyrokratian kanssa. Sosiaali- ja terveystoimessa pitäisi mielestämme olla realistinen taju siitä milloin apu on välttämätöntä, kun arjesta selviytyminen on jatkuvaa haastetta.
Miksi Espoo toteuttaa tämäntyyppisiä palveluja vasta kun ne ovat lakimääräisiä? Jos sittenkään? Miksi meidän on niin helppo ohittaa kaikkein heikoimpien ryhmien tarvitsemat palvelut? Miksi me päättäjätheräämme vasta kun tapaus saa näkyvyyttä televisiossa? Näin näyttää käyneen tapauksissa Försti ja Lehti. Tai vasta silloin kun näemme ikävät tilanteet lähietäisyydellä, omassa lähipiirissämme? Eikö sosiaali- ja terveystoimen tehtäviin jo lähtökohtaisesti kuulu heikoimpien auttaminen? Näin voisi luulla, mutta ei näytä olevan.
Toimialajohtaja Juha Metsolta on pyydetty vastausta siihen, mitkä ovat toimintaohjeet, jos erotapauksessa lapsia ei palauteta määräaikana takaisin toiselle vanhemmalle. Vastausta ei ole saatu. Tarvitaanko tällaiseenkin vielä yksi "belgialaisisä" tai tapaus Campoy, jotta Espooseen saataisiin selkeät ohjeet, joiden perusteella osattaisiin toimia ryhdikkäästi?
Valtuutettuina toivoisimme tietenkin että voisimme luottaa virkamiesten antamiin tietoihin, vakuutteluihin että kaikki on hyvin. Valitettavasti joudumme kuuntelemaan kaupunkilaisten omakohtaisia kokemuksia siitä miten apua ei saa.
Johanna Karimäki
valtuutettu (vihr.)
Nina Knaapila
valtuutettu (vihr)
Espoon Vihreiden puheenjohtaja
