Puhe eduskunnassa uudesta ympäristönsuojelulaista

Puheet • 11.02.2014

Arvoisa puhemies,

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi ympäristönsuojelulaki. Tämä on iso lakikokonaisuus, joka uudistaa luvituskäytäntöjä ja ympäristönormeja sekä edistää energiatehokkuutta teollisuudessa. Ympäristönsuojelun valvonta ja suunnitelmallisuus paranee, kun toimintojen riskeihin kiinnitetään enemmän huomiota. Valvontamaksujen käyttöönotto on tässä taloudellisessa tilanteessa erittäin perusteltua. On hyvä, että päästöjen tuottajat osallistuvat valvonnan kustannuksiin. Samalla lupaprosesseja tehostetaan, mikä on myös hakijoiden etu, kun käsittelyajat lyhenevät. Merkittävä parannus uhanalaisen suoluonnon turvaamiseksi on turvetuotannon sijoittumista koskeva säännös, jonka mukaan toiminta on sijoitettava niin, että siitä ei aiheudu toiminnan sijoituspaikalla valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista.

Turveteollisuuden lisäksi lailla pureudutaan myös kaivosteollisuuden päästöihin, joiden luvitus ja valvonta on jatkossa parempaa ympäristönsuojelun kannalta. EU:n uusi teollisuuden päästödirektiivi tulee lain myötä voimaan, jolloin isoille tuotantolaitoksille saadaan oikeudellisesti sitovat päästörajat. Ympäristönormit edistävät uusien puhtaan teknologian ratkaisujen käyttöönottoa.

Ympäristönsuojelulaki vähentää ilmaan, vesiin ja maaperään päätyviä haitallisia päästöjä. Lain valmisteluun kului aikaa ja siinä on päädytty kompromisseihin. Esimerkiksi luonnon maisema-arvo jäi valitettavasti pois laista, mutta paljon hyvää uudessa laissa on, ja se on merkittävä parannus nykytilaan. Luonnonarvopykälä, joka varjelee arvokkaimmat suot turpeennostolta, on yksi uudistuksen helmistä. Mikäli eduskuntakäsittelyssä löytyy ympäristönsuojelua entisestään parantavia ratkaisuja, niin laki toki paranisi - mutta heikennyksiin ei ole varaa.

Arvoisa puhemies,

Suojeltujen soiden ala on varsinkin Etelä-Suomessa hyvin pieni ja pirstaleinen. Moni suoluontotyyppi on uhanalainen. Koska soiden suojelutilanne on kriittinen, on syytäkin toimia. Tämä laki on yksi vastaus huutoon suoluonnon monimuotoisuuden puolesta. Suomessa on ojitettu valtaosa soista, ja erityisesti eteläisessä Suomessa alkuperäisestä suoluonnosta on jäljellä vain rippeitä. Yli puolet koko maan suotyypeistä on Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan uhanalaisia. Jos suoalueelta ei löydy selkeästi suojeltua lajia, ei suon käyttöä koskevissa lupapäätöksissä aluetta ole pidetty arvokkaana, vaikka itse suotyyppi olisi harvinainen. Tämä uusi ympäristönsuojelulaki muuttaa tilanteen paremmaksi, kun jatkossa arvokkaimmiksi luokitellut suot rajataan turpeennoston ulkopuolelle.

Lisäksi valmisteilla oleva kansallinen soidensuojelun täydennysohjelma turvaa suoluontoa tulevillekin sukupolville. Lähes kaikki jäljellä olevat yhtenäiset, laajat suoalueet ovat Pohjois-Suomessa. Onkin tärkeää saada aikaan suurempia suojeltuja kokonaisuuksia. Hyvä esimerkki on arvokas Hyvinkään Kurkisuo, jonka ympäristöministeriö osti Vapolta suojelualueeksi.

Ojitettuja suoalueita voidaan myös uudelleen soistaa, mikä olisi erityisen viisasta niillä ojitetuilla metsämailla, joilla puuntuotannollinen arvo on vähäinen. Uudessa metsälaissa on tämä ennallistamisnäkökulma mukana. Monet erilaiset harrastajat marjastajista metsästäjiin ovat havainneet lähellä sijaitsevien suoalueiden arvon. Useat lajit, kuten riekko, ovat harvinaistuneet suoluontomme uhanalaistumisen myötä. Viimeistään nyt on ymmärrettävä, että suoluonto sellaisenaan on arvokas maallemme ja hyvinvoinnillemme.

 

Blogi

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com