Puhe välikysymyskeskustelussa raideliikenteen nykytilasta ja tulevaisuudesta
Puheet • 03.10.2017
Arvoisa puhemies,
Hallitus halvaannutti ja heikensi koko Suomen maakuntien junaliikenteen leikkaamalla junien ostoliikenteestä 15 miljoonaa euroa viime vuonna. Sen jälkeen on tehty osittaisia korjaustoimia, mutta Uudenmaan Rantaradan osalta aiheutettiin pysyvää haittaa asukkaille. Siuntiossa ja Inkoossa radan varrella asuvat eivät enää pääse kulkemaan junalla kuten ennen, kun oli usea vuoro päivittäin. Kiitos kuntien ja HSL:n aktiivisuuden, radalle saatiin pari junavuoroparia, mutta palvelun taso on romahtanut ja junien aikataulut ovat perheellisille, työssäkävijöille, koululaisille ja opiskelijoille haastavat.
Mikään bussiyhteys ei korvaa junan nopeutta ja virtaviivaisuutta. Kasvava Helsingin seutu tarvitsee päinvastoin uusia lähijunayhteyksiä, ei karsintaa. Rantaradalla on vain yksi raide, ja se on useimmiten varattu nopealle Turun junalle. Myös raiteen heikko kunto on pullonkaula radan kapasiteetille.
Raiteiden heikko kunto alentaa liikennöintimahdollisuuksia koko Suomessa. Raiteiden korjausvelka on miljardi euroa. Raiteiden korjaamiseen ja rakentamiseen on saatava vauhtia, jotta ilmastonmuutosta voidaan torjua tehokkaammin ja ihmisten arjen matkat sujuvat.
Rantaradan junaliikenteen turvaamiseksi tarvitaan laaja Rantaradan kapasiteettia sekä turvallisuus- ja ohjausjärjestelmää koskeva kehittämisohjelma. Tämä merkitsee parempaa ratakapasiteettia Pasilan ja Helsingin keskustan välille, kaupunkirataa Espooseen, lisäraidetta Espoon ja Kirkkonummen välille sekä useampia junan kohtauspaikkoja Kirkkonummen ja Turun välille.
Uudellamaalla on paljon tarpeita parantaa raideliikennettä. Tällä hetkellä Porvooseen menee vain viehättävä museojuna muutaman kerran kesässä. Itäiselle Uudellemaalle tarvitaan myös uudet raiteet, missä toki helpottaa vanhan ratapohjan hyödyntäminen ja kunnostaminen henkilöliikenteelle. Hanko—Hyvinkää-radan sähköistys taas on hanke, joka edistää asukkaiden liikkumista, elinkeinoelämän kuljetuksia, kaavoitusta ja vientiä. Sähköistyksessä on edettävä suunnitelmista tekoihin.
Tämän välikysymyksen tärkeä teema on hallituksen järjetön suunnitelma avata koko maan junaliikenne kilpailulle ja pilkkoa VR palasiksi. Kyseessä on kansallisomaisuutemme. Hallitus väittää EU:n edellyttävän junaliikenteen kilpailutusta, mutta unohtaa sen, että Keski-Euroopassa on ihan eri markkinat kuin meillä. Suomi on harvaan asuttu, laaja maa. Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen on arvioinut, että Suomella on mahdollisuus välttää kilpailutus. Voimme ottaa huomioon markkinoiden ja raideverkon rakenteelliset ja maantieteelliset ominaispiirteet.
Monet asiantuntijat suhtautuvat kriittisesti hallituksen suunnitelmiin ja erityisesti malliin avata kilpailutus kertarytinällä kaikkialle. On viitattu, että hallitus on siirtämässä valtion monopolia maakunnallisiksi monopoleiksi. Se ei tuo kustannustehokkuutta eikä laatua tai korkeaa palvelutasoa. Siihen tarvitaan riittävästi vuoroja ja yhteyksiä eri kaupunkien ja kuntien välillä sekä alhaiset lippujen hinnat. Junaliikenteen laatu ja saatavuus riippuvat lähinnä siihen investoiduista summista. Kustannukset ovat niin paljon lipputuloja suurempia, että pelkkä kilpailun avaaminen ei lisää junavuoroja. Esimerkiksi Ruotsissa läänit käyttävät kymmenkertaisesti rahaa junaliikenteen ostoihin verrattuna Suomen liikenne- ja viestintäministeriöön.
Lopuksi haluan nostaa esiin vammaisten oikeudet junaliikenteessä. Odotan hallitukselta toimia junaliikenteen esteettömyyden parantamiseksi. Kaikille on turvattava esteetön pääsy myös lähijuniin. Lähijunaliikenteessä ei ole enää konduktöörejä, jotka ennen olivat asettamassa nousuluiskaa junan ovelle. Kaukojunien ravintolavaunujen esteettömyydessä on puutteita, kun ravintolaosaan ei usein pääse. Vammainen ei siis voi olla ravintolavaunussa matkakumppaniensa kanssa. Lisäksi on vielä matkalippu-uudistus, jossa on käytössä lippuautomaatit, joista sokeat eivät voi ostaa lippua ja joista ei ylety ostamaan lippua pyörätuolista. Edellytän, että hallitus tarttuu näihin esteettömyyskysymyksiin.
Joukkoliikenne on asukkaiden palvelua, ja varsinkin Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa siihen on panostettava.
