Teknologiaa tarvitaan ympäristön turvaksi

Lehdissä julkaistut kirjoitukset • 05.04.2018

Tekniikka ja talous -lehden nettikolumni 5.4.2018

Moni iso ympäristökatastrofi toteutuu silmiemme edessä. Ilmasto lämpenee, meret täyttyvät muoviroskasta ja kuudes sukupuuttoaalto pyyhkii pois lajeja. Keskeinen syy minulla toimia politiikassa on tämän katastrofin jarruttaminen. On uskottava siihen, että ihmiset vaativat muutosta ja saavat sen aikaan. Laitan toivoa myös teknologian varaan. Insinööreillä ja tutkijoilla on ratkaisun avaimet käsissään, ne pitää vain ottaa käyttöön.

Pariisin ilmastosopimus luo toivoa, mutta aikaa ei ole hukattavaksi. Globaali 1,5 asteen lämpeneminen on totta jo vuonna 2024, mikäli päästöjä ei nopeasti leikata. Maailma on miltei asteen lämpimämpi kuin esiteolliseen aikaan ja ihmiset kuluttavat vuosittain luonnonvaroja puolentoista maapallon edestä. On välttämätöntä siirtyä kiertotalouteen, jossa raaka-aineet ja tuotteet ovat pääsääntöisesti uusiutuvia.

Vuosittain maapallolla tuotetusta liki 300 miljoonasta tonnista muovia mereen päätyy noin 10 prosenttia. Myös Itämeri kärsii muovijätteestä, erityisesti pieneksi jauhautuneista muovihipuista, joita löytyy yllättävän paljon Itämeren ekosysteemistä.

Vihreiden muoviavauksessa helmikuulta esitetään viisi ehdotusta muovin haittojen vähentämiseksi: Laitetaan muovipakkaukset verolle, mutta kierrätysmuovi säilyisi verovapaana. Kielletään mikromuovin lisääminen tuotteisiin, jottei se huuhtoudu kosmetiikan kautta viemäriin. Kielletään kauppoja jakamasta ohuita alle 15 mikronin muovipusseja. Hedelmäpussit voidaan korvata kestopusseilla tai biohajoavilla pusseilla. Lisätään muovien kierrätystä tihentämällä kierrätyspisteverkostoa. Ja tuetaan muoveja korvaavien materiaalien tutkimusta ja tuotekehitystä.

Suomessa on pitkät perinteet bioteknologian osaamiselle. Meillä on kehitetty entsyymejä sellun valkaisuun ja muihin teollisia prosesseja parantaviin sovelluksiin. Olen itsekin työskennellyt entsyymitutkijana Teknillisessä korkeakoulussa. Muistona onnistumisen ja ilon hetket työkaverien kanssa, inspiroivat kahvitauot, tieteelliset julkaisut, myös muistot kokeiden lukuisista toistoista ja epäonnistumisistakin. Korkeatasoinen tutkimus ja opetus tarvitsevat resursseja, aikaa toteuttaa projektit rauhassa, hyvää yhteistyötä eri tieteentekijöiden kanssa. Toisin sanoen riittävää rahoitusta, luottamusta ja tutkijan vapautta. Lainsäädäännön on oltava mahdollistaja ja tutkimus- ja tuotekehityspanokset on nostettava vähintään jo kauan tavoiteltuun 4 prosenttiin BKT:stä. Myös Jyrki Alkion peräänkuuluttama kokeilukulttuuri kannustaisi innovoimaan.

Energiaa ja materiaa on kulutettava vähemmän ja tehokkaammin. Energialle voitaisiin kehittää oma internet, jossa sähköä varastoituu älykkäin järjestelmin, ja toisaalta laitteet kytkeytyvät päälle silloin, kun sähkö on edullista. Tekniikan osaajia tarvitaan kehittämään suljettuja kiertoja tehtaisiin ja suunnittelemaan biohajoavia tuotteita, rakentamaan termokemiallisia prosesseja, joissa hiilidioksidia käytetään raaka-aineena kemikaalien ja polttoaineiden synteesissä. Bioprosessien ja elintarviketeknologian taitajat loihtivat uusia proteiinipitoisia kasvisruokia, jotka maistuvat ilmastovastuullisille kuluttajille.

Ilmastonmuutoksen torjunta ei tarkoita vain neljän vuodenajan turvaamista, vaan se on suuri rauhanprojekti. Jos onnistumme, kaikille riittää viljelykelpoista maata, vettä ja ruokaa. Luonnon monimuotoisuuden rapistuminen pysähtyy. Maailma ei kohtaa valtavaa ilmastopakolaisuutta, pienet saarivaltiot eivät huku veden alle. Meret eivät happamoidu, kalat ja korallit selviävät. Jääkarhut säästyvät sukupuutolta. Suomalaiset lapset voivat yhä rakentaa lumiukkoja.

Johanna Karimäki, kansanedustaja (vihr), Uusimaa

Blogi

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com