Vastalause talousvaliokunnan mietintöön koskien Fennovoima Oy:n ydinvoimalupahakemusta

Eduskunta-aloitteet • 27.11.2014

VASTALAUSE

Perustelut

Yleistä

Fennovoiman hanke ei ole energiataloudellisesti perusteltu. Ydinvoimalla tuotetun sähkökapasiteetin lisäys haittaisi energian säästöön, energiatehokkuuden lisäämiseen ja hajautetun, uusiutuviin energialähteisiin nojaavan energiantuotannon kehittämiseen perustuvaa energiapolitiikkaa.

Energian kulutus on Suomessa laskenut vuodesta 2005 lähtien. Vuonna 2010 sähkön kokonaiskulutus oli Suomessa noin 88 TWh. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 sähkön kulutus oli 84 TWh, mikä oli 1,5 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2013 Suomessa kulutetusta sähköstä vajaa 19 prosenttia katettiin tuontisähköllä.

Energia- ja ilmastostrategian vuoden 2013 valtioneuvoston selonteossa todetaan, että vuoden 2008 ennuste vuodelle 2020 oli 103 TWh. Tuolloin tavoite oli 98 TWh. Selonteossa sähkönkulutuksen arvioidaan jäävän 94 TWh:iin vuonna 2020. Ottaen huomioon viimeisen kymmenen vuoden sähkön kulutuksen trendin sekä energiatehokkuuden lisäämiseen ja säästöön kohdistuvat toimenpiteet ja tavoitteet voi olettaa, että ennuste vuodelle 2020 on edelleen selvästi yläkanttiin.

Ensisijaisen tärkeää on kasvun sijaan säästää sekä tehostaa energian käyttöä. Muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseksi on välttämätöntä myös muuttaa energian tuotannon rakenteita, mutta se voidaan tehdä kestävämmin ilman lisäydinvoimaa. Uusiutuviin energialähteisiin pohjaavat energiantuotantoratkaisut ovat kehittyvän biotalouden keskeisintä sisältöä. Tosiasiassa ydinvoiman lisärakentaminen vaikeuttaisi merkittävästi vähähiiliseen talouteen siirtymistä ja söisi markkinoita uusilta cleantech- ja biotaloushankkeilta.

Omavaraisuusasteen nostaminenkin onnistuu hyvin uusiutuvien osuuden lisäämisellä, sillä niihin perustuva energiantuotanto on hajautettua sekä raaka-aineen hankinnaltaan että sijainniltaan. Ydinvoima edustaa keskittynyttä energiantuotantoa, jonka lisääminen on energiantuotannon ja kulutuksen uudistamisessa häiriötekijä.

Keskitetyn ison ydinvoimayksikön rakentaminen ei ole perusteltua työllisyyssyistäkään, sillä uusiutuviin pohjaava kehitystyö ja tuotanto työllistävät ydinvoimalayksikköä huomattavasti pitkäjänteisemmin ja tasaisemmin eri puolilla maata.

Uusiutuvan energian tuotteilla ja innovaatioilla on kysyntää maailmalla ja potentiaalia vientiin, mutta tarvitsemme kotimaisia referenssejä hyvän kehityksen turvaamiseksi. Suosimalla kotimaista uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuuden kehittämistä parannamme kotimaan vaihtotasetta.

Suomessa jaetaan yleisesti tavoite turvata kotitalouksien, elinkeinoelämän ja teollisuuden kohtuuhintaisen sähkön saanti. Tähän tarpeeseen pystytään vastaamaan hyödyntämällä olemassa olevan kapasiteetin lisäksi täysimääräisesti uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden mahdollisuudet sekä huolehtimalla erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannon kilpailukyvystä. Tavoite on mahdollista saavuttaa ilman lisäydinvoimaa ja niin, että hiilen käytöstä sähkön erillistuotannossa samalla luovutaan.

Jotta maailma ei lämpene kriittisenä pidettyä kahta astetta enempää, on kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan päästöjä leikattava heti ja luovuttava kokonaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä vuoteen 2050 mennessä. Tarvitaan muutos kohti kestävää energiajärjestelmää. Uudessa energiajärjestelmässä keskeistä ovat älykkäät sähköjärjestelmät ja kulutushuippuja tasaavat kysyntäjoustot.

Energiakulutuksen kehitys

Asiantuntijakuulemisen mukaan valtioneuvoston oletukset sähkönkulutuksen kasvusta (VATT:n ja VTT:n laskelmat) perustuvat olettamukseen korkeasta talouskasvusta (n. 2 %/v), joka johtaa noin 10-25 TWh:n sähkön kasvuun nykytasosta vuoteen 2035. Tämä on optimistinen lähestymistapa, eikä ota huomioon esim. EU:n mahdollisia energiankäytön tehostamistoimenpiteitä. Asiantuntijoiden mukaan olisi syytä esittää myös realistinen alaraja sähkönkulutuksen arviolle, ja miten se vaikuttaisi sähköntuotantoinvestointeihin.

Valiokunnalle on esitelty käytettyä laskentamallia karkeasti. VTT:n laskelman skenaariot huomioivat EU:n 2030 -ilmasto- ja energiapaketin, energiatehokkuusvaatimukset ja energiankäytön rajoitukset. Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan VTT on kuitenkin todennut, että: "Kuvitteellisen kehityskulun muodostamista ja siihen vertailua ei olla nähty tarpeellisena, emmekä pysty siten sanomaan, paljonko skenaarioihin tässä mielessä sisältyy energiatehokkuutta." On valitettavaa, ettei laskelmissa käytetty tausta-aineisto ja laskelmien pohjalla olevat olettamat ole olleet avoimesti tutkijoiden arvioitavissa.

Ruotsissa sähkön kulutuksen kasvu on noin vuodesta 1986 alkaen ollut selvästi vähäisempää kuin ennen tätä. Tähän on saattanut vaikuttaa se, että Ruotsissa päätettiin 1980-luvulla olla rakentamatta lisää ydinvoimaloita. Tämä viittaa siihen, että sähkön säästäväisempi käyttö on käytännössäkin todellinen vaihtoehto ydinvoimalaitoshankkeille. Lisäksi viime vuosina on tullut mm. EU:ssa ja Suomessakin voimakkaasti esiin tarve ja pyrkimys lisätä uusiutuvien energianlähteiden käyttöä myös sähköntuotannossa.

Uusiutuva energia, energiatehokkuus ja työllisyys

Kansainvälinen uusiutuvan energian YK-järjestö IRENA arvioi, että hajautettu ja paikallisomisteinen (kuluttajat, pk-yritykset) energiantuotanto voisi luoda lähes kolme kertaa enemmän työtä kuin keskitetty muualla tapahtuva tuotanto. Vaikka ydinvoimala työllistää rakennusvaiheessa, työllisyysvaikutukset hajautetun uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistämisessä olisivat merkittävämmät ja pitkäjänteisemmät kuin ydinvoiman osalta.

26.2.2014 Suomen energia-alan professorityöryhmä julkaisi Peter Lundin johdolla raporttinsa "Kasvua ja työllisyyttä uudella energiapolitiikalla". Työryhmän mukaan olisi keskityttävä uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuden parantamiseen. On hylättävä erityisesti kivihiilen ja öljyn massiiviseen tuontiin ja mm. ydinvoimaan ja ulkomaiseen ydinvoimateknologiaan nojaava energiapolitiikka. Raportissa esitetään, että moderni energiapolitiikka toisi maahamme noin 30 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä ja jopa 90 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2050 mennessä. Samalla se merkitsisi Suomen kansantaloudelle miljardiluokan säästöjä, sillä energianlähteitä ja -teknologiaa ei enää tarvitsisi ostaa ulkomailta. Kotimaisiin, uusiutuviin energialähteisiin ja jo olemassa olevaan tietotaitoon investoimalla Suomesta tulisi paitsi energiaomavarainen, myös merkittävä energiatuotteiden viejä. Uuden energiateknologian globaalin kysynnän kasvu on merkittävä mahdollisuus myös Suomelle.

Vuodesta 2008 aurinkoenergian hinta on tippunut jopa 80 % ja monessa maassa sitä pidetään jo kilpailukykyisenä energiantuotantomuotona. IRENA arvioi, että uusiutuvan energian hintakehitys tulee jatkumaan nopeana. Myös Suomessa aurinkoenergialla on potentiaalia, sillä aurinkoenergiaa saa helpommin ja edullisemmin taltioitua uusien aurinkokennomateriaalien ansiosta.

Suomen tuuliatlaksen mukaan Suomessa on paljon potentiaalisia alueita tuulivoimalle. Monta hanketta on lähtenyt liikkeelle. Energiateollisuuden tuoreessa selvityksessä ilmenee, että vuodelle 2020 asetetut tuulivoimatavoitteet voidaan saavuttaa etuajassa, jos melusäännökset ovat kohtuulliset ja kaava- ja lupavalitusmenettelyjä saadaan sujuvoitettua. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tullut esille, että vuodelle 2025 asetettu tuulivoimatavoite 9 TWh on helposti ylitettävissä myös.

Suomi voisi olla täysin energiaomavarainen maa, todetaan syyskuussa Vaasan yliopistossa tarkastetussa Pekka Peuran väitöskirjassa. Peuran mukaan yksin bioenergia, eli esimerkiksi puu, olki ja erilaiset kotieläinten lannat, riittäisi isossa osassa Suomea energiantuotantoon.

Yhdistetyllä sähkön ja lämmön tuotannolla nähdään mahdollisuuksia. Peuran mukaan esimerkiksi maaseudulla omat raaka-aineresurssit riittäisivät isossa osassa Suomea energiantuotantoon. Peuran mukaan investoinnit kannattaisivat, koska silloin isot sähkö- ja energialaskut eivät virtaisi pois omalta alueelta tai koko maasta, vaan ne jäisivät suoraan omalle alueelle.

Jarruttavia tekijöitä on Peuran mukaan useita: tekniikka ja talous eivät ole tarpeeksi kehittyneitä, sosiaalinen vastustus on usein voimakasta, samoin vakiintuneen energiasektorin vastustus, eivätkä säädökset ole kohdallaan.

Viime vuonna sähköä kului Suomessa 84 TWh, josta 24,2 TWh tuotettiin uusiutuvilla energialähteillä (vesivoima 12,7 TWh, tuulivoima 0,8 TWh, biomassa 10,7 TWh). Ydinvoimalla tuotettiin 22,7 TWh. Sähköntuotannon monipuolisuus heikkenee, jos Fennovoiman ydinvoimala hyväksytään. Jos rakenteilla oleva TVO:n Olkiluoto 3 ja Fennovoima tulevat tuotantoon, nousee ydinvoiman osuus sähköntuotannosta 50 %:iin. Se olisi maailman nopein käänne ydinenergiaan.

Uusilla ydinvoimaloilla varmistetaan näennäinen kilpailu Suomen sähkömarkkinoilla. Jos sähköntuotanto perustuu suurelta osin ydinvoimaloihin, kuten Suomessa käy, jos Olkiluoto 3:n jälkeenkin rakennetaan uusia ydinvoimaloita, kilpailu sähkömarkkinoilla jää näennäiskilpailuksi parin-kolmen sähköyhtiöyhteenliittymän välillä, jotka ovat paljolti omistajapohjaltaan samoja. Suuri osa TVO:n omistajista omistaa myös Fennovoimaa ja päinvastoin. Lisäksi Suomen kolmas ydinvoimatoimija Fortum on suuromistaja TVO:ssa noin 27 %:n omistusosuudella. Merkittävä sähkömarkkinoiden kilpailuongelmien aiheuttaja on keskittynyt sähköntuotannon omistus. Suurten yhteenliittymien suurilla sähköntuotannon yhteishankkeilla varmistetaan, että pienimuotoisemman sähköntuotannon on vaikea tulla sähkömarkkinoille. Tämä on näkynyt esim. Suomen sähköntuotannossa: edellisen ydinsähkön markkinoilletulobuumin jälkeen 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa sähkön- ja lämmön yhteistuotannon rakentaminen väheni paljon noin kymmeneksi vuodeksi.

Asiantuntijoiden selvityksen mukaan sähkön tuonti on mahdollista kattaa uusiutuvan energian lisäksi parantamalla energiatehokkuutta. Keinoina ovat esimerkiksi sähkölämmitteisiin omakotitaloihin lisää lämpöpumppuja, julkisiin hankintoihin energiatehokkuusvaatimukset sekä teollisuuden energiatehokkuustoimien lisääminen. Uusiutuvan energian, kuten puun, jätteen, agrobiomassan ja tuulienergian, hankkeet saadaan nopeasti käyntiin, kun taas ydinvoimalan rakentumista odotetaan noin 10 vuotta.

Perusvoiman tarve

Yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto, jossa voidaan käyttää biopolttoaineita, sekä tuulivoima tuottavat luonnostaan enemmän sähköä talviaikaan, jolloin sähköntarvekin on Suomessa suurempi, kuin kesäaikaan. Niinpä perusvoimatuotantoakin voidaan rakentaa merkitsevältä osin näiden sähköntuotantomuotojen varaan. Tuulivoiman hajauttaminen vähentää riskiä siitä, että tuotanto hiipuu nollaan, koska koko sähköverkon alueella ei ole tyyntä yhtä aikaa.

Energiatehokkuuden parantamisen ohella merkittäviä vaikutuksia voidaan saada aikaan myös älykkäiden sähköjärjestelmien kehittämisellä kysyntäjouston mahdollisuuksien edistämiseksi. Lisäämällä sähkön kysyntäjoustoa voidaan kulutushuippuja leikata ja siten helpottaa huippu- ja varavoiman tarvetta. Joidenkin suurten sähkönkäyttäjien, kuten prosessiteollisuuden, sähkönkäyttö joustaa sähkön hinnan mu-kaan jo nykyään osana normaalia toimintaa sähkömarkkinoilla. Osa kuormista on sidottu sopimuksilla osaksi edellä tarkoitettua nopeaa häiriöreserviä. Teollisuuden sähkön kysyntäjoustoa voidaan kehittää ja laajentaa pienempään teollisuuteen ja palveluihin. Etäluettavat sähkömittarit mahdollistavat kysyntäjouston laajentamisen koskemaan pienkuluttajia, erityisesti sähkölämmitystä. Kysyntäjoustoa ei kuitenkaan voi verrata suoraan tuotantokapasiteettiin, sillä kysyntäjousto on hetkellistä.

Ydinvoimalaitos, reaktori ja polttoaineena käytettävä uraani

Asiantuntijalausunnoissa on ilmennyt, ettei Fennovoiman esittämää AES-2006-reaktorityyppiä ole sellaisenaan ennen rakennettu ja niitä on vasta rakenteilla Venäjällä. Koska kyseessä on ns. kolmannen sukupolven reaktori, tulisi selvittää, käytetäänkö reaktorissa polttoaineena uraanin ja plutoniumin sekoitusta (MOX), joka mahdollisissa vuototapauksissa saattaisi aiheuttaa merkittäviä ympäristövaikutuksia. Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa vastineessaan, että Fennovoima on valinnut hakemuksessaan ensimmäisten käyttövuosien ydinpolttoaineeksi jälleenkäsitellyn uraanin, joka ei ole sama asia kuin MOX. Toisaalta ei tule selväksi, onko MOX-polttoaineen käyttö jatkossa suljettu pois.

Säteilyturvakeskuksen (STUK) lausunto valiokunnalle paljasti huolestuttavia asioita Fennovoiman alustavan turvallisuusarvioinnin tuloksista. Laitosvaihtoehto (AES-2006-laitos) ei sellaisenaan täytä suomalaisia turvallisuusvaatimuksia. Olennaisimmat korjattavat puutteet koskivat varautumista vakaviin onnettomuuksiin riippumattomin järjestelmin. Lisäksi lentokonetörmäyssuojaus ei sellaisenaan ole riittävä, ja suojautuminen laitoksen sisäisiä tulvia ja tulipaloja vastaan on kyseenalaista. STUK edellyttää asioiden saattamista kuntoon.

Lisäksi STUK kiinnitti huomiota organisaatioon, joka on edelleen kasvamassa ja jonka johtamisjärjestelmä on kehittymässä, mutta valmistautuminen ei ole edennyt 2010 esitettyjen suunnitelmien mukaisesti. Rakentamislupahakemuksen jättämiseen valtioneuvostolle on aikaa noin 9 kuukautta, ja STUKin käsityksen mukaan Fennovoiman organisatoriset valmiudet ohjata ja varmistaa laitoksen suunnittelu ja sen turvallisuuden osoittava dokumentaatio suomalaisten vaatimusten mukaiseksi on tässä aikataulussa kyseenalainen.

Fennovoima suunnittelee käyttävänsä kierrätettyä ydinpolttoainetta. Kierrätystä ydinpolttoaineen osalta ei voi samaistaa kierrätykseen yleisenä periaatteena. Fennovoiman osalta tulisi voida varmistaa, että polttoaineen tuotantoketju täyttää vastuullisen hankinnan vaatimukset 2000-luvulla. Näyttää todennäköiseltä, että Fennovoiman kierrätetty ydinpolttoaine toimitettaisiin Venäjän jälleenkäsittelylaitokselta Majakista. Uudelleenprosessoidun, käytetyn ydinpolttoaineen valmistaminen Majakissa tuottaa sekä korkea-aktiivista että keskiaktiivista nestemäistä jätettä. Alueen prosessit eivät ole ympäristöllisesti riittävällä tasolla, mikä näkyy alueelta mitatuissa radioaktiivisuustasoissa.

Fennovoima-hankkeen omistuspohja

Fennovoimassa Rosatom on suurin yksittäinen osakas, reaktorin toimittaja, teknologinen asiantuntija ja kierrätetyn polttoaineen toimittaja sekä rahoituksen järjestäjä. Rosatom on Venäjän valtionhallinnon alainen liikelaitos, jonka alle on keskitetty ydinvoimalat ja ydinaseet. Asetelma ei ole ongelmaton.

Vastapainona Rosatomille on joukko suomalaisia osakkaita, joista suurimmalla osalla ei ole ydinvoima-alan kokemusta. Useat teollisuuden ja kaupan alan yhtiöt ovat jättäneet hankkeen. Jäljellä on lähinnä kunnallisia energiayhtiöitä ja valtionyhtiöitä.

Hallitus onkin edellyttänyt, että hankkeella tulee olla 60 % EU- tai EFTA-alueen omistajuutta, jotta rakentamisluvan voi hyväksyä. Mikäli osuus rakennushetkellä täyttyy, on vaateen seuraaminen jatkossa hankalaa ja käytännössä mahdollista vain yritysostolain tuomin valtuuksin.

Fennovoima ei hallinnoi kaikkia tarvitsemiaan maa- ja vesialueita Hanhikivellä, n. 107 hehtaarin alueista käydään kiistaa Parhalahden jakokunnan kanssa, jota Fennovoima uhkaa pakkolunastuksella.

Rakentamisen aikaiset riskit ja riskit kunnallisille energiayhtiöille

Ydinvoimaan liittyy suuria taloudellisia riskejä: rakennushankkeet voivat viivästyä vuosikausia, lisäksi ydinvoimaloiden purkamisesta ja ydinjätteiden loppusijoittamisesta on erittäin vähän kokemuksia, joten niissäkin voi herkästi tulla vastaavia kustannus- ja aikatauluongelmia. Niinpä kaikkiaan ydinsähkön omakustannushinta voi muodostua jopa moninkertaiseksi verrattuna siihen, mitä alkujaan odotettiin.

Ydinsähkön hinta riippuu hyvin paljon vaihtelusta siinä, kuinka halvalla, nopeasti ja hyvin ydinvoimalat saadaan rakennettua ja purettua ja ydinjätehuolto hoidettua, sekä vallitsevasta korkotasosta. Fennovoima on esittänyt, että sen ydinsähkön omakustannushinta olisi 12 vuoden ajan osakkaille taattu 50 /MWh. Kuitenkin asiantuntijat ovat arvioineet, että 50 /MWh tulee todennäköisesti olemaan korkeampi kuin sähkön markkinahinta Pohjoismaissa voimalan valmistuessa kymmenen vuoden kuluttua. Aurinko- ja tuulivoiman tuotantokustannukset ovat halpenemassa niin, että ensi vuosikymmenellä näistä tullee edullisempia verrattuna uuteen ydinvoimaan. Mikäli sähkön markkinahinta on alhaisempi kuin luvattu osakashinta, siitä kärsivät ennen kaikkea kunnalliset energiayhtiöt.

Fennovoiman osakassopimus on salainen. Osakassopimuksella on suuri merkitys sekä hankkeen kannattavuus- että rahoituslaskelmissa. Kaikkia riskejä on siten vaikea arvioida. Jotain kertoo sekin, että osa osakkaista, erityisesti teollisuudesta, on vetäytynyt hankkeesta. Parhaimmassa tapauksessa ydinvoimalan rakentaminen valmiiksi onnistuu luvattuun hintaan vuoteen 2024 mennessä. Riskiä kasvattanee hankkeen mahdollinen viivästyminen ja kustannusten nousu. Osakkailla on riskiä siinäkin, että 12 vuoden jälkeen on suuresta investoinnista paljon velkaa jäljellä, eikä takuuhinta enää olisi voimassa.

TVO:n Olkiluoto 3 -ydinvoimalahanke on esimerkki hankkeesta, joka ei ole edennyt odotusten mukaisesti. Kyse on tuoreimmasta Suomeen rakennettavasta ydinvoimalasta. Kaupallisen sähköntuotannon oli tarkoitus alkaa vuonna 2009, mutta vieläkään ei ole varmuutta käynnistymisen ajankohdasta. Viivästyminen saattaa olla 10 vuotta. Hankkeen alkuperäinen hinta-arvio oli 3,2 miljardia euroa, mutta laitoksen rakentaja Areva arvioi lopullisiksi rakennuskustannuksiksi vuonna 2012 jo noin 8,5 miljardia euroa. Areva ja TVO kiistelevät oikeudessa siitä, kuka kustantaa viivästymisen miljarditappiot. Työmaalla on ollut ongelmia myös rakentamisen laadussa ja toistaiseksi yli puolet työmaan työvoimasta on ollut ulkomaista. Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö on selvittänyt Olkiluodon rakennustyömaalla toimineiden yritysten toimintaa vuosilta 2007-2011. Kaikki yritykset eivät olleet hoitaneet velvoitteitaan asianmukaisesti. Näille yrityksille on määrätty tarkastusten seurauksena jälkiveroja ja veronkorotuksia.

Fennovoiman laitetoimittajana on Rosatom, mutta senkään historia ei ole ongelmaton. Rosatom alkoi rakentaa ydinvoimalaa Bulgariaan vuonna 1988. Voimala oli kesken vielä vuonna 2010, jolloin Bulgarian hallitukselle selvisi rakennuskustannusten nousseen yli kaksinkertaisiksi. Tiedon saatuaan Bulgarian hallitus lopetti yhteistyön Rosatomin kanssa. Rosatom viimeistelee yhä Slovakiassa vuonna 1985 aloitettua hanketta, jolle se ei enää anna arvioitua valmistumispäivää.

Ydinjätteen loppusijoitus

Fennovoiman hakemuksen mukaan käytetty ydinpolttoaine suunnitellaan loppusijoitettavaksi Suomen kallioperään Ruotsissa ja Suomessa kehitettyä KBS3-menetelmää käyttäen. Käytetty ydinpolttoaine loppusijoitetaan kapseleihin suljettuna noin 400-600 metrin syvyyteen.

Fennovoima on tällä hetkellä laatimassa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen liittyvää kokonaissuunnitelmaa. Tätä kokonaissuunnitelmaa ei periaatepäätöksen täydentämishakemuksessa ole esitetty, eikä sen vaikutusten arviointia tai kustannuksia ole esitetty.

Fennovoima on toistaiseksi ilmoittanut, että se selvittää ydinjätteen loppusijoituskysymystä myöhemmin ja pyrkii yhteistyöhön muiden alan toimijoiden kanssa, käytännössä Posiva Oy:n kanssa. Myös TEM:n asiaa pohtinut työryhmä painotti yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Posiva on ilmoittanut, ettei sen luolastossa ole tilaa Fennovoiman ydinjätteille. Fennovoiman tuottaman ydinjätteen loppusijoitus on siis vielä ratkaisematta.

Turvallisuus ja ympäristöhaitat

Ydinenergian käytön yleisenä periaatteena on, että se on turvallista eikä siitä aiheudu vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle.

Ydinvoimaloissa tapahtuu onnettomuuksia. Erittäin vakava ydinvoimalaonnettomuus on tapahtunut kaksi kertaa viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Hakemusasiakirjassa erittäin vakavan onnettomuuden toteutumisen todennäköisyydeksi esitetään harvemmin kuin kerran 2 miljoonassa vuodessa. Onnettomuuteen asennoidutaan tilastollisena mahdottomuutena, joten se tulee aina yllätyksenä, jollaisen ei pitänyt olla mahdollista.

Yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ei ole keskittää elintärkeänä pidettävää sähköntuotantoa muutamaan pisteeseen. Ne ovat epävakaissa oloissa strategisesti tärkeitä ja siksi iskuille alttiita kohteita. Nyky-yhteiskunta lamaantuu nopeasti sähkönsaantihäiriöissä.

Huoltovarmuuden kannalta - erityisesti kriisitilanteissa - uusiutuviin energianlähteisiin perustuva hajautettu sähköntuotanto on turvallisempaa kuin ydinvoima. Kymmenillä-sadoilla paikkakunnilla eri puolilla maata sijaitsevia tuuli-/aurinkovoimalayksiköitä ja biopolttoainetta käyttäviä voimaloita on paljon hankalampi hyökkäyksin irrottaa sähköverkosta tai tuhota kuin muutamaa ydinvoimalaa.

Uraaninlouhinnasta ja muusta ydinpolttoaineen tuotantoon liittyvästä toiminnasta aiheutuu huomattavia ympäristöhaittoja ja riskejä. Uraanikaivoksissa on sattunut useita radioaktiivisen jätteen vuotoja ympäristöön. Näin on käynyt esimerkiksi Australiassa Rangerissa 2007 ja 2004, Olympic Damissa 2002 ja 2003 sekä Kanadassa Cameco-yhtiön alueella 2001 ja Rio Algom-yhtiön alueella 1993.

Ydinvoimaan liittyy merkittäviä ympäristöön liittyviä ongelmia ja riskejä sekä käytön aikana että sen jälkeen. Ympäristöturvallisuus on huolenaihe uraanin louhinnassa ja rikastamisessa, jälleenkäsittelyssä, käytön aikana, käytetyn polttoaineen välivarastoinnissa sekä loppusijoituksessa. Käytetty ydinpolttoaine on merkittävä ympäristöturvallisuusriski. Kestää noin 100 000 vuotta siihen, että säteily on alentunut luonnonsäteilyn tasolle, eikä valittu loppusijoitusmenetelmä ole vailla tieteellistä epävarmuutta.

Merkittävän vaikeuden aiheuttaa se, että ihmisten loppusijoituspaikan ympäristössä tekemiä toimia ei kyetä ennakoimaan murto-osaakaan tästä ajasta eikä ihmiskunnalla ole edes luotettavaa keinoa, kuinka se kykenisi välittämään ydinjätteen loppusijoituspaikkaan liittyvää tietoa sukupolvesta toiseen tuhansien sukupolvien päähän. Myöskään luonnonilmiöihin liittyviä tapahtumia loppusijoituspaikan ympäristössä ei kyetä riittävästi ennakoimaan näin pitkää aikaa.

Fennovoiman YVA-arviointi

Laitoksen sijaintipaikan, Hanhikiven, kannalta merkittävin ympäristövaikutus liittyy laitoksen jäähdytysvesistä mereen aiheutuvaan vuotuiseen lämpökuormaan (2 000 MW). YVA-arvion mukaan kalastukselle voi aiheutua haittaa pyydysten limoittumisesta ja kesäisin siian pyynnin vaikeutumisesta erityisesti Hanhikiven niemen pohjoisenpuoleisella pyyntialueella. Merkittävimmät siian, muikun ja silakan kutualueet sijaitsevat välittömästi niemen pohjoispuolisella alueella sekä matalikoilla, jotka ovat noin 7-9 kilometriä Hanhikivestä pohjoiseen.

Rakentamisen aikaiset vaikutukset kalastukseen ovat merkittäviä. Rakentamisen aikana kalastus vesistötyökohteilla ja niiden välittömässä läheisyydessä estyy. Vesistörakentamisen seurauksena menetettävän merenpohjan habitaatin koko on noin 40 hehtaaria.

Lopuksi

Työllisyyden ja Suomen eri alueiden kehittämisen näkökulmasta uusiutuviin energianlähteisiin perustuva sähköntuotanto - ja myös energiatehokkuuden parantaminen - tarjoaa enemmän työtä, enemmän suomalaisille ja laajemmin eri puolilla Suomea kuin ydinvoimaloiden rakentaminen.

Ydinenergialain 14 §:n mukaan periaatepäätöstä on harkittava yhteiskunnan kokonaisedun kannalta ja otettava huomioon ydinlaitoksesta aiheutuvat hyödyt ja haitat, huomioitava tarpeellisuus maan energiahuollon kannalta, suunnitellun sijaintipaikan sopivuus, ydinlaitoksen ympäristövaikutukset ja ydinpolttoaine- ja ydinjätehuollon järjestäminen. Edellä perustelluista syistä katsomme, että hanke ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukainen.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että valtioneuvoston periaatepäätös 18 päivänä syyskuuta 2014 Fennovoima Oy:n hakemukseen uuden ydinvoimalaitoksen rakentamisesta ja sen toimintaan tarvittavien ydinlaitosten rakentamisesta, joka täydentää valtioneuvoston 6 päivänä toukokuuta 2010 Fennovoima Oy:lle antamaa periaatepäätöstä, kumotaan.

Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 2014

Johanna Karimäki /vihr
Antti Kaikkonen /kesk

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com