Budjettipuhe eduskunnassa, Ympäristöministeriö II (luonnon monimuotoisuus)
Puheet • 17.12.2010
-Luonnon monimuotoisuudesta
Arvoisa puhemies,
Olemme viettäneet luonnon monimuotoisuuden teemavuotta, vaikka luonnon monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään. Tarvitaan viimeistään seuraavalla hallituskaudella yhä tehokkaampia toimia, kuten ennallistamista, suojelualueiden perustamisen ohella. On hyvä, että Metso-ohjelmaa on päätetty jatkaa, joskin sen rahoitus on ollut riittämätön. Vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelman Metson vahvuus on sen laaja hyväksyttävyys.
Toinen tärkeä seikka on se, että on saatava uusi ajatusmalli läpileikkaavana kaikkeen toimintaan. Ekologinen kestävyysraami on huomioitava lähtökohtana kaikessa toiminnassa. On kestämätöntä, että avohakkuu ja perinteinen metsänhoito köyhdyttää metsäluontoa. Sen rinnalle on saatava luonnonmukaiset ja pehmeämmät metsänkäsittelymenetelmät varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Erirakenteisessa metsässä, niin sanotussa jatkuvan kasvatuksen talousmetsässä, on erilaisia ja erikokoisia puita, myös lahopuuta. Se on paljon monipuolisempi biotooppi eliöille kuin yhden puulajin talousmetsä ja tuottaa myös omistajalleen tasaisen tuoton ja vahvaa laatupuuta. Metsälain muutos on välttämätön luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.
Suomessa on ojitettu valtaosa maan soista, ja jäljellä on erityisesti eteläisessä Suomessa vain rippeitä alkuperäisestä suoluonnosta. Yli puolet koko maan suotyypeistä on Syken arvion mukaan uhanalaisia, ja suojelutaso on epäsuotuisa. Ojitettuja suoalueita voidaan uudelleensoistaa, mikä olisi erityisen viisasta niillä ojitetuilla metsämailla, joilla puuntuotannollinen arvo on osoittautunut vähäiseksi. Suomeen tarvitaan kansallinen suoluonnon suojeluohjelma.
Turpeen energiakäyttöä on ilmastosyistä vähennettävä, sillä turve ei ole uusiutuva luonnonvara ja tuottaa kivihiiltäkin suuremmat ilmastopäästöt. Nykyinen turvetuotanto on suunnattava ojitetuille, jo luontoarvonsa menettäneille soille. Soiden ohella myös pienvedet tarvitsevat suojelua ja myös ennallistamista. Ihminen on muokannut miltei kaikki luonnontilaiset uomat. Meillä on valtavasti haastetta varjella viimeiset jokiin nousevat kutukalat, harvinaiset suolintulajit kuten riekko, monet keto- ja niittylajit, perhoset kuten luhtakultasiipi, pienpedot, ilves ja ahma, sudet ja monet muut Suomen luontoon kuuluvat eläimet, linnut, pikkuötökät ja kasvit.
Arvoisa puhemies,
Tänä syksynä on annettu uusi arvio uhanalaisista lajeista. Sen mukaan joka kymmenes Suomen eliölaji on uhanalainen. Puolet Suomen eri luontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Moni eliölaji on vaarassa karata sukupuuttoon. On keskeistä valmistella ja toteuttaa uhanalaisten lajien luonnonsuojelulain mukaisia suojeluohjelmia. Enemmistö uhanalaisista lajeista elää metsissä sekä perinneympäristöissä. Metsäelinympäristön muutokset selittävät muutokset monen lajin osalta. Lahopuun väheneminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet kuten avohakkuut ja maaperän mekaaninen muokkaus, ovat syitä köyhtymiselle. Tarvitaan lisää suojelualueita mutta myös edellä kuvattu muutos metsien käsittelymenetelmiin.
Perinneympäristön hoito voisi olla yhä merkittävämpi tulonlähde maaseudulla. Perinneympäristöt, niityt ja kedot ovat kaunis osa perinteistä maalaismaisemaa.
