Puhe eduskunnassa, aiheena Itämeripolitiikka
Puheet • 10.03.2010
Arvoisa puhemies,
Maatalous on suuri vesistöjen ravinnekuormittaja, vaikka suurin osa viljelijöistä on ympäristötuen piirissä. Suojelutahtoa on, joten haasteena onkin vaikuttavuus. Tähän asti tehdyt toimenpiteet eivät ole tarpeeksi vaikuttavia. Yhteisen maatalouspolitiikan vuonna 2014 alkavan uuden ohjelmakauden tuleekin sisältää tehokkaampia viljelijöitä kannustavia ja samalla kustannustehokkaita toimenpiteitä. Alueellisten hankkeiden avulla voidaan maatilatasolla saada käyttöön uusia käyttökelpoisia vesiensuojelukeinoja erilaisilla maaperäalueilla.
Tarvitaan lukuisia toimenpiteitä, joiden avulla ravinteet kierrätetään paremmin. Luomutuotantoon panostaminen on keskeistä ympäristön vuoksi ja jo siksikin, että maailman fosforikaivannaisvarat ehtyvät ja typpilannoitteen valmistus tuottaa paljon kasvihuonekaasupäästöjä. Viljelytekniikat on huomioitava myös. Oikein suunnitellut ojitukset, laskeutusaltaat ja kosteikot ja laajat suojavyöhykkeet voivat estää merkittävästi ravinteiden kulkua vesistöihin. Kynnön ja muun muokkauksen vähentäminen esimerkiksi suorakylvöön siirtymällä vähentää eroosioalttiutta.
Vesistöihin kohdistuvan kuormituksen vähentämisen kannalta tärkeää on lannan ravinteiden tehokas ja ympäristön kannalta kestävä käyttö. Maatilojen biokaasureaktorit voivat hyödyntää lantaa tavalla, joka vähentää vesistökuormitusta.
Itämeren heikko ekologinen tila näkyy jo kalojen hidastuneena kasvuna, kuolleisuuden nousuna, lisääntymishäiriöinä ja monien tärkeiden kalalajien vähenemisenä ja toisaalta särkikalojen räjähdysmäisenä runsastumisena rannikkovesissä. On todella kannatettavaa, että ammattikalastajat poistaisivat särkikaloja, joita voidaan hyödyntää bioenergian tuotannossa.
Itämeren rantavaltiot kattavalla EU:n yhteisellä maatalouspolitiikalla on huomattava vaikutus ravinnepäästöihin ja koko Itämeren tilaan. On tärkeää saada EU:n Itämeri-politiikkaan konkreettisia päästövähennyksiä niin jätevesien kuin maataloudenkin osalta. Itämeren tilan parantamisen kannalta keskeinen merkitys on koko Itämeren valuma-alueen valtioilla, joihin kuuluvat erityisesti Venäjä sekä myös Valko-Venäjä ja Ukraina. Vähäistä toivoa saatiin Itämeren maiden rantavaltioiden yhteisestä konferenssista. Saatiin valtionpäämiesten ja yritysten arvokkaita lupauksia. Jotain on tehty ennenkin, vaikka mitään ei vielä riittävästi.
Haluan kiinnittää vielä huomiota Itämeren luonnon monimuotoisuuteen, jota uhkaavat rehevöityminen ja vierasperäiset lajit. Vieraslajeja kulkeutuu Itämereen painolastivesissä, joiden hallinta on siis keskeistä. Kansainvälinen merenkulkujärjestö Imo hyväksyi vuonna 2004 alusten painolastivesiä koskevan sopimuksen. Sen mukaan painolastivettä tulee käsitellä, ennen kuin sen saa purkaa uudelle merialueelle. Käsittelyn tarkoituksena on tappaa vedessä olevat eliölajit teknisin menetelmin. Sopimuksen voimaantulo vaatii ratifioinnin 30 valtiolta, mutta tällä hetkellä sen on allekirjoittanut vasta 18 valtiota ja niistä yksikään ei ole Itämeren alueella. Tämä on asia, jota ehdottomasti pitää kiirehtiä. Vaikka ministeri Thors lupasikin lainsäädännön vuodeksi 2011, silti Itämeren alueen valtioiden kesken tässä on hyvin paljon vielä tekemistä, ja Suomessakin kannattaisi tätä asiaa kiirehtiä.
Meremme, Itämeri, on tärkeä ja ainutlaatuinen koko maailmassa. Se on ruokkinut meitä, virkistänyt ja viihdyttänyt vuosituhansia. Meren arvo on ymmärrettävä ennen kuin se lopullisesti pilataan. Kaikki voitava on tehtävä Itämeren pelastamiseksi.
