Puhe hallituksen esityksestä Norjan kanssa tehdyn valtiosopimuksen hyväksymisestä koskien kalastusta Tenojoen vesistössä
Puheet • 21.03.2017
Arvoisa puhemies,
Tenojoki on Pohjois-Atlantin helmi. Siellä elää kolmekymmentä erilaista lohipopulaatiota, kaikkein monimuotoisin lohikirjo koko maailmassa. Viimeisten vuosien aikana lohikantojen kehitys on ollut huolestuttavaa, sillä pyynti on liian suurta ja lohet vähenevät. Nykyinen Tenon sopimus ei enää riitä turvaamaan lohikantoja, saati sopimukseton tila.
Viimeisten vuosien ajan Tenon lohisaaliit ovat olleet vuosittain keskimäärin 90 tonnia, kun reilu kymmenen vuotta sitten ne olivat 140 tonnia. Tutkijat ja asiantuntijat ovat kertoneet, että pyyntimääriä on leikattava vähintään 30 prosenttia, jotta kalakannat elpyvät parin kalasukupolven kuluessa noin kymmenen vuoden aikana. Varsinkin suurikokoiset lohet ovat vähentyneet joen latvoilla. Kalannousun turvaaminen on tärkeää.
Norjan kanssa neuvoteltu valtiosopimus Tenon kalastuksesta on kaikkien osalta kompromissi. Kalastuksesta vähennetään noin 30 prosenttia. Kalastusta on leikattu sekä kalastuskauden alusta että lopusta. Perinteisiin pyydyksiin tapahtuva kalastus on rajattu paikkakuntalaisille. Näin on haluttu turvata paikallinen jokisaamelaiskulttuuri ja elinkeinon harjoittaminen. On keskeistä, että saamelaiset voivat ylläpitää perinteistä Tenojoki-varren pyyntikulttuuriaan. Tähän kuuluvat patokalastus, verkkokalastus ja kulkutus eli ajoverkkokalastus.
Sopimuksen suuri puute on, että ulkopaikkakuntalaisten saamelaisten osalta perinnepyynnin harjoittaminen estyy. On tärkeä arvo, että perintöoikeutena kalastusluvan saaneet voisivat pitää yllä alkuperäiskansakulttuuriaan ja juuriaan matkustaessaan Tenojokilaaksoon. On epäkohta sopimuksessa, ettei Norjan kanssa ole sovittu ulkopaikkakuntalaisten saamelaisten kalastusoikeudesta. Lohikantojen tila on kuitenkin niin heikko, ettei ole kenenkään etu jatkaa vanhan sopimuksen pohjalta tai sopimuksettomassa tilassa.
Keskeistä sopimuksessa on, että kun tilanne lohien kannalta paranee, voidaan joustavammin tehdä muutoksia. Edellytän, että ensi tilassa ja lohikantojen sen salliessa parannetaan saamelaisten oikeuksia. Tenojoki-sopimuksessa perustetaan myös paikallinen seurantaryhmä, joka arvioi sopimuksen toimivuutta ja voi tehdä aloitteita. On keskeistä, että saamelaiset ovat mukana kaikissa jatkoneuvotteluissa.
Sopimuksessa on leikattu myös vapakalastusta eli matkailukalastuslupia kolmanneksen. On välttämätöntä, että jatkossakin perinteiset pyydykset on rajattu vain paikkakuntalaisten ja saamelaisten käyttöön. Sopimuksen tarkoitus on turvata lohi, jotta kannat säilyvät ja saamelaiset voivat jatkossakin harjoittaa pyyntikulttuuria Tenojokilaaksossa.
Valiokunnassa kuulimme Luonnonvarakeskuksen tutkimusmenetelmistä ja Tenojoen lohien tilasta. Kalakantoja on tutkittu vuosikymmenten ajan: On emokalojen noususeurantaa, videoseurantaa, kalojen sukelluslaskentaa ja tutkimusta kaikuluotauksella. Kalojen genetiikkaa on seurattu suomunäytteistä. On olennaista, että tutkimusta kehitetään yhä kattavammaksi ja käydään vuoropuhelua paikallisten kanssa.
Lohen turvaamisen kannalta on välttämätöntä estää lohiloisen pääsy Tenoon. Siksi Tenojoella saa käyttää vain sinne rekisteröityjä veneitä ja turistien pyyntivälineet on desinfioitava.
On kiirehdittävä myös Tenon sivuvesien lohikantojen suojelua turvaavaa asetusta. Tällä sopimuksella ei vaikuteta sivujokien kalastukseen, ja valiokunta onkin lausunut, että sivujokien kalastusta on rajoitettava.
Nyt käsillä olevaa sopimusta on neuvoteltu vuosia. Mikäli eduskunta päätyisi hylkäämään Tenon kalastussopimuksen, Norja todennäköisesti irtisanoisi nykyisen sopimuksen päättymään ennen vuoden 2018 kalastuskautta. Se on iso riski kaloille. Eduskunnalla ei ollut mahdollisuutta tehdä muutoksia sopimuksen sisältöön, koska asiat on sovittu valtiosopimuksessa Norjan kanssa. Toisaalta maiden välisellä sopimuksella voimme vaikuttaa myös Norjan puolella tapahtuvaan pyyntiin Tenon jokisuulla.
Sopimuksen muutoksista on neuvoteltava Norjan kanssa. Sopimusta on tarkasteltava alkuperäiskansojen kannalta paremmaksi heti, kun lohen kantojen elpyminen sen sallii. On keskeistä, että eduskunta edellyttää lausumalla jatkamaan neuvotteluita saamelaisten kulttuuriin liittyvän perinnekalastuksen turvaamiseksi. Myös saamelaisten oikeuksia turvaava alkuperäiskansojen sopimus ILO 169 on ratifioitava.
Arvoisa puhemies,
Uudistettava Tenojoen kalastussopimus mahdollistaa uhanalaisen lohikannan elpymisen Atlantin tärkeimmässä lohijoessa, mutta ei takaa saamelaisille riittäviä oikeuksia harjoittaa kulttuuriperinteensä mukaisia kalastusmuotoja. Saamelaisten mahdollisuus kulttuurinsa harjoittamiseen tulee taata myös tuleville sukupolville. Kuten perustuslakivaliokunta toteaa, oikeus oman kulttuurin harjoittamiseen ei perustuslaissa ole sidottu asuinpaikkaan.
Maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt hyvää työtä sopimusta käsitellessään. Tämä sopimus on minulle vaikea päätös, sillä olen vahvasti saamelaisten puolella sekä ainutlaatuisen luonnon monimuotoisuuden ja lohien säilymisen puolella. Lohet ovat edellytys kulttuurin säilymiselle. Saamelaiskulttuuria ei voi olla, jos lohi häviää Tenolta. On tärkeää, että valiokunnassa kirjasimme mietintöön lausumaponnen, jossa vaaditaan sopimuksen toimivuuden tarkastelua kolmen vuoden päästä, miten se on vaikuttanut lohiin, saamelaisiin ja ulkopaikkakuntalaisiin.
Arvoisa puhemies,
Saamelaisten oikeuksien turvaamisen on oltava jatkotyön keskiössä. Esitän eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
"Eduskunta edellyttää, että saamelaisten perustuslaillisten oikeuksien toteuttamiseksi sopimusta ja siihen perustuvaa kalastussääntöä edelleen kehitettäessä on turvattava saamelaisten oikeus harjoittaa perinteisiä kalastusmuotoja asuinpaikasta riippumatta, esimerkiksi osoittamalla saamelaisille erillinen kalastuskiintiö. Saamelaisten oikeuksia tulee voida parantaa myös kesken sopimuskauden. Saamelaisten oikeuksien vahvistaminen tulee pitää esillä sopimuksen toimivuutta tarkasteltaessa ja viimeistään 3 vuoden kuluttua sen voimaantulosta."
