Puhe kevyen liikenteen väylien -aloitteesta
Puheet • 13.03.2006
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Ensiksi haluan kiittää virkamiehiä aloitteeseeni annetusta vastauksesta, jossa on luvattu parannusta kevyen liikenteen väylien viitoitukseen:
”Tekninen keskus käynnistää lähiaikoina suunnittelutyön, jossa inventoidaan kaupungin aluekeskusten välisten kevyen liikenteen pääreittien viitoituksen kunto ja ajantasaisuus. Inventoinnin pohjalta tehdään viitoituksen parantamisesta ja täydentämisestä rakennussuunnitelma, joka toteutetaan vuosina 2006-2007 määrärahojen puitteissa.”
Itse olen ollut mukana Espoon pyöräilypolitiikan ”Bypad” -arviointiprojektissa. Työryhmässä pähkäilimme lukuisia parannusehdotuksia nykytilaan. Autojen määrä kasvaa Espoossa nopeammin kuin väkiluku, joten on selvää, että vahvempaa kevyen liikenteen edistämispolitiikkaa tarvitaan. Siksi hieman ihmettelin Bypad-projektin sokerikuorrutteista tiedotusta, jossa kehuttiin Espoon saaneen korkeat pisteet ja että Espoossa pyöräilypolitiikka olisi jotenkin edistyksellistä. Näin ei mielestäni ole, pohdimme työryhmässä lukuisia parannustoimenpiteitä. Muutos saadaan aikaan vain, jos nostetaan kissa pöydälle ja tunnustetaan puutteet.
Autoilija on Espoossa kuningas. Pyöräteitä taas on sijoitettu sinne, minne ne muun infran jälkeen sattuvat sopimaan, yleensä teiden varsille. Tästä johtuen Espoon pyöräilyverkosto on seittimäinen mosaiikki. Ilman karttaa maastossa on vaikea tietää mistä pääsee minnekin. Siksi esitin aloitteessani selkeää viitoitusta eri aluekeskusten välille. Jos kevyen liikenteen väylillä olisi suurempi status ja näkyvyys, esimerkiksi suuret värikkäät kyltit, kevyen liikenteen ”brändimerkit”, niin ihmiset hoksaisivat, että tästähän pääsisi kätevästi pyörällä. Näin voitaisiin edistää esimerkiksi työmatkapyöräilyä.
Jokaiselle kunnalle riittää päästöjen vähentämistöitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Vaikka yksittäiset teot ovat kuin pisara meressä, niin juuri pisaroista saadaan iso meri. Espoo ei ole edelläkävijä ympäristöystävällisyydessä, vaan pikemminkin jäljessäkulkija. Ruotsissa Växjön kunta on luopunut täysin fossiilisista polttoaineista, päätös tehtiin jo vuonna 1999. Yli 80 % Växjön lämmitysenergiasta tuotetaan hakkeella, sähkö tuotetaan uusiutuvalla energialla. Suomessakin Vöyrin kunta lämmittää puulla omat julkiset rakennuksensa. Espoon strategiassa taas on sitouduttu vähentämään energian kulutusta vaivaiset 1 %.
Eikä tässä ole kysymys ainoastaan ilmastonmuutoksesta, vaan ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Edistämällä pyöräilymahdollisuuksia voimme myös vaikuttaa positiivisesti ihmisten terveyteen, mikä on erittäin tärkeää. Toivon, että Espoo olisi jatkossa todellinen edelläkävijä pyöräilypolitiikassa.
