Puhe eduskunnassa, aiheena pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia

Puheet • 12.11.2008

Arvoisa herra puhemies,

Ilmaston lämpeneminen olisi rajattava kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, jotta seuraukset eivät olisi katastrofaaliset. Ilmasto on jo lämmennyt 0,7 astetta, joten toimiin on tartuttava ripeästi ja päästöt on puolitettava vuosisadan puoliväliin mennessä. Hallituksen pitkän aikavälin ilmastostrategia on hyvä avaus tälle suuntaukselle. Siinä on konkreettisia toimia sekä energian kulutusta rajaavia tavoitteita. Strategia perustuu siihen, että energian kulutusta vähennetään ja sähkön kulutuksessa siirrymme perusuralta tavoiteuralle. Sähkön kulutus olisi perusurassa 103 terawattituntia vuonna 2020, mutta tavoitteeksi on asetettu 98. Meillä olisi mahdollisuus parempaankin suunnanmuutokseen. 90 terawattituntia vuonna 2020 on realistinen tavoite, joka olennaisemmin toteuttaisi ilmastonmuutoksen hillitsemisen. Tärkeintä on energiatehokkuus ja kulutuksen vähentäminen, joten lisäydinvoimaa ei tarvita.

Windfall-voittojen kerääminen on tehtävä jatkossa yhä vaikeammaksi. On paljon käyttötalouden kohteita, jotka kaipaavat kipeästi lisärahoitusta, kuten vanhustenhoito, lapsiperheiden toimeentulo ja yleinen terveydenhoito. Tulevaisuudessa pitää yhä vahvemmin siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen ja saastuttamisen verottamiseen eikä ansiottoman voiton keruu, kuten suhteettoman suuret windfall-voitot, saisi olla mahdollisia.

EU on määrittänyt Suomen uusiutuvan energian tavoitteeksi 38 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, mikä on meille varsin realistinen ja hyvä tavoite. Tällä hetkellä suurin osa uusiutuvan energian tuotostamme tulee puuenergiasta ja varsinkin metsäteollisuuden sivutuotteena. Jossain määrin voimme lisätä puun käyttöä, sillä öljyn ja kivihiilen käyttöä voi korvata puupelleteillä ja varsinkin maaseudulla on mahdollista lisätä haketta polttavia pienvoimaloita. Haketustuki, investointituet ja pienyrittäjyyden tukeminen ovat avaintoimia.

Vesivoimaa ei voi kestävällä tavalla rakentaa lisää, sillä viimeiset vapaat kosket on säilytettävä, Vuotos ja Kollaja on säästettävä. Vesivoiman lisäyskapasiteetti perustuu siihen, että nykyisten laitosten tehoja voidaan lisätä uudella tekniikalla. Tavoitteet voidaan saavuttaa luontoa turmelematta.

Järkevintä on energiantuotannon laaja-alaisuus, jossa energiapaletissa on monta eri uusiutuvan energian lähdettä. Huoltovarmuuden kannalta on hyvä, että meillä on erikokoisia energiantuotantolaitoksia hajautettuna koko maassa. Eniten potentiaalia näkisin näissä kolmessa: tuulivoima, lämpöpumppujen lisäys ja biokaasu. Biokaasua voidaan tuottaa biomassoista, kuten jätevirrat, yhdyskuntajätteet ja maatalouden lietteet. Biokaasulaitokset toimivat tehokkaimmin sähköä ja lämpöä tuottavina yhdistelmälaitoksina, joten sijoittelussa on syytä huomioida, että lämpöenergialle löytyy käyttäjiä. Myös aurinkoenergialla on mahdollisuuksia Suomessa, kun kerääjät kehittyvät teknisesti.

Erinomaista strategiassa on tuulivoimalle ja biokaasulle tulevat syöttötariffit. Järjestelmästä tulee tehdä mahdollisimman hyvin toimiva myös markkinoiden näkökulmasta. Maailmalta on erilaisia kokemuksia eri järjestelmistä. Saksassa on käytössä kiinteä syöttötariffimalli, jossa on tuottajille takuuhinta 20 vuodeksi. Se on ollut menestys, lisännyt tuntuvasti työllisyyttä ja kolminkertaistanut uusiutuvan energian määrän.

Strategiassa viitataan myös turpeeseen, mutta tieteelliset tutkimukset osoittavat, ettei turpeen käyttö ole ilmaston kannalta kestävä ratkaisu. Tekniikka tarjoaa toki monia muita lupaavia vaihtoehtoja, kuten jätteistä valmistetut toisen sukupolven biopolttoaineet ja biopolttoaineen tuotto levästä.

Energian säästö on loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Keinoja on monia, kuten matalaenergiarakentaminen, energiansäästölamput, led-valot ja teollisuuden energiankulutuksen vähentäminen taajuusmuuntajilla. Moottorien tarkka nopeussäätö voi säästää jopa 70 prosenttia sähkönkulutuksesta.

Päästökauppasektorin ulkopuoliset alat liikenne, lämmitys, jätehuolto ja maatalous kuuluvat myös tarkastelun piiriin. Näiden osalta päästövähennysvelvoite on 16 prosenttia. Kunnat ovat tässä keskeinen toimija. Ekotehokkaat hankinnat, kaavoitus, jolla ohjataan kestävään yhdyskuntarakenteeseen, joukkoliikenteen edistäminen edulliseksi ja helppokäyttöiseksi vaihtoehdoksi, ovat kaikki kunnan toimivallassa olevia varteenotettavia keinoja, joita toki valtionkin toimesta tulee edistää. Kasvisruokaa ja lähiruokaa voi edistää ottamalla kouluihin kasvisruokapäivä viikossa.

Tutkimus, tuotekehitys ja innovaatiot ovat avainasemassa. Vähemmän saastuttavan teknologian kehittäminen ei ole vain mahdollista, vaan se on ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä. Oleellista on ajoitus. Päätös lisätä uusiutuvan energian käyttöä Suomessa on kaikin puolin win-win-tilanne. Saamme jalansijaa voimakkaasti kasvavilla markkinoilla, työllisyys paranee, maaseutu säilyy elinvoimaisena, ja ympäristö voittaa. Ympäristön kannalta hyödylliset ratkaisut parantavat myös yrityksen tuottavuutta. Suomen pitää pyrkiä kestävän kehityksen teknologiassa kärkeen, jotta voimme säilyttää hyvinvoinnin tulevaisuudessakin. Tavoitteet ilmastostrategiassa ovat hyviä, joskin kunnianhimoisempiin tavoitteisiin olisi syytä siirtyä Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen.

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com