Hallituksen luonnonvaraselonteko eduskunnalle: Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous

Puheet • 24.02.2011

Arvoisa rouva puhemies,

Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous -selonteossa mielestäni kolme keskeisintä läpileikkaavaa asiaa ovat energiatehokkuus, materian kierrätys ja luonnon kantokyky. Ne tulee huomioida kautta linjan. Selonteossa on nostettu neljä erityiskysymystä: biotalous, vesitalous, mineraalitalous ja ekosysteemipalvelut. Näistä tämän viimeksi mainitun pitäisi olla luonnonvarapolitiikan lähtökohta keskeisenä tekijänä. On kyllä kiitettävää, että tämä on nostettu mukaan selontekoon, mutta aina paikka paikoin tuntuu siltä, että se välillä jäi taka-alalle, mitä ei tulisi sallia vaan kaikessa toiminnassa tulee olla luontonäkökulma.

Mineraalitalous on lupaava, kasvava ala, jolla niin ikään tulee tarkkaan huomioida luonnon reunaehdot. Mutta todellakin se on lupaava, kasvava ala. Jo teknologian kehitys ja teknologian kehityksen vaatimukset edellyttävät sitä, että Suomessa kehitetään tätä alaa ja tämän osaamista green mining -konseptin mukaisesti ja kotimaista omistajuutta painottaen.

Vesitalous on yksi keskeinen asia selonteossa. Itse asiassa Suomen luonnonsuojeluliiton lausunnossa valiokunnalle oli havaittu, että vesivoiman lisärakentaminen on tässä mukana porsaanreikänä, mitä ei tule kuitenkaan sallia. Kaikki viimeiset vapaat kosket tulee säästää. Vesien ja merien hoitosuunnitelmien toteutus ja vesiosaamisen vienti ovat hyvä lähtökohta.

Vesi kaiken kaikkiaan on Suomelle hyvinkin merkittävä kysymys. Jo aikoinaan teknisen kemian opintovuosiltani muistan, kuinka Suomessa kehitettiin puhtaan veden kemiaan liittyviä tuotteita ja tällä alalla nähtiin lupaava tulevaisuus. Keinot ja menetelmät muuttaa saastunutta vettä tai merivettä juomakelpoiseksi tai viljelysten kasteluun kelpoiseksi ovat osa tulevaisuuden menestystarinaa. Makea vesi on muodostumassa globaalisti niukaksi resurssiksi. Vesivarojen ja vesiosaamisen strateginen hyödyntäminen on Suomelle keskeinen tulevaisuuskysymys.

Biotalous on niin ikään tässä selonteossa suuri kokonaisuus. Biomassa voidaan ohjata moniin jalostaviin käyttöihin. Myös teollisessa tuotannossa käytetyt muun muassa entsyymeihin ja bakteereihin pohjautuvat prosessit ovat osa biotaloutta. Koska biotalouden tuotteet ovat bioperäisiä, ne ovat myös biohajoavia. Biotalouden tavoitekuvassa joko kaikki tuotannon sivuvirrat hyödynnetään tai ne palaavat osaksi luonnon kiertoja. Biotalous vähentää riippuvuutta fossiilisesta energiasta, edistää talouskehitystä ja luo uusia työpaikkoja.

Logistiikan kehittäminen on yksi keskeinen haaste biotaloudelle. Onkin luotava paikallisia yrityskeskittymiä, joissa yritykset hyötyvät toistensa läheisyydestä saman ketjun eri vaiheen toimijoina. Hajautetuilla tuotantomalleilla on biotaloudessa suuri merkitys. Ne vähentävät kuljetuksen tarvetta, tehostavat ainekiertoa, vahvistavat aluetaloutta ja parantavat huoltovarmuutta.

Metsäteollisuus on johtava puun ja biomassan hyödyntäjä, joka valmistaa tuotantonsa ohella bioenergiaa, biopolttoaineita ja tulevaisuuden biojalostamoissa myös monia biokemikaaleja. Metsäteollisuuden rakennemuutoksen ja talouskriisin yhteisvaikutuksesta massa- ja paperiteollisuuden puunkäyttö on laskenut, ja uusia innovaatioita tulee kiirehtiä.

Yhä enemmän on kiinnitettävä huomiota myös luonnon kestävyyteen, luonnon monimuotoisuuteen. Vaihtoehtoiset pehmeät metsänkäsittelymenetelmät, kuten jatkuva kasvatus avohakkuun sijaan, on otettava yhä laajemmin käyttöön. Myös bioenergian tuotannossa on oltava luonnon kantokyvyn raamit mukana. Metsään on jätettävä muun muassa kantoja ja neulasia luonnollisen ravinnepohjan turvaamiseksi.

Myös rakentaminen on puunkäytön lisäämisen avainalue. Puurakentamisen kehittäminen vaatii tuotekehitystyötä sekä koerakennushankkeita. Tärkeää on kehittää puurakentamiseen yhtenäisiä tuotestandardeja, jotka mahdollistavat suurempia tuotantosarjoja.

Biohajoavien jätteiden hyödyntäminen energiaksi on usein tehokkainta kaasuteknologian avulla. Tällöin jätemateriaalista tuotetaan liikennepolttoainetta tai sähköä ja lämpöä ja sivutuotteena orgaanista lannoitevalmistetta, joka korvaa fossiilisia panoksia.

Luonnon aineettomien arvojen merkitys tulee jatkossa lisääntymään - virkistys, matkailu, elämykset, hiljaisuus, terveysvaikutteisuus - ja tähän liittyvät ekosysteemipalvelut. Toimintamalleja on kehitetty ja kehitetään edelleen esimerkiksi virkistysarvojen ja elämysoikeuksien kauppaan, luonnonarvokauppaan ja ekosysteemipalveluiden ylläpitoon. Suomessa on toimiva vapaaehtoinen järjestelmä luonnonarvokaupassa, jota sovelletaan Metso-toimintaohjelmassa. Metso-ohjelman avulla omistaja voi saada tuloja metsäluonnon suojelusta ja hoidosta. Tärkeä tehtävä meillä ja tulevilla sukupolvilla on jättää monimuotoista luontoa jälkipolville.

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com