Puhe eduskunnassa metsästyslaista ja siihen esitetyt pykälämuutokset

Puheet • 13.06.2017

Arvoisa puhemies,

Metsästyslain muutoksen esityksessä on monia hyviä täsmennyksiä ja lisäyksiä, jotka ovat tarpeellisia ja kannatettavia. Erityisen tärkeitä ovat metsästyksen johtajaa, metsästyksen rajoittamista sekä saalisilmoitusta ja -rekisteriä koskevat parannukset. Metsästyksen johtajan nimeäminen luo vastuullisuutta ja suunnitelmallisuutta pyyntiin, joka tapahtuu pääasiassa seuruepyyntinä, jonka tulee olla tarkasti johdettua erityisesti turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Metsästyksen rajoittaminen tilanteessa, jossa riistaeläinlajin kanta vaarantuu, on erittäin tarpeellinen yllättäviin kannanvaihteluihin tai muihin muuttuneisiin olosuhteisiin reagoimiseksi. Saalisilmoitusvelvollisuuden säätäminen tarkentaa tietoa taantuvien ja harvalukuisten riistaeläinten metsästyssaaliista, mikä parantaa riistakantojen seurantaa ja mahdollisuuksia arvioida onko kyseisten lajien metsästäminen kestävää.

Sitä vastoin valiokunta on asian käsittelyssään tehnyt myös heikennyksiä hallituksen esityksessä esitettyihin muutoksiin. Hirvieläimen pyyntiluvan myöntämisen ja käyttämisen edellytyksien osalta on tarpeen täsmentää säännöstä vastaamaan nykyistä käytäntöä ja selkiyttämään pyyntilupakäytäntöä. Mietinnössä kuitenkin esitetään lisäksi, että Suomen riistakeskus voi poiketa pyyntilupaan liittyvästä metsästyslain 37 §:n mukaisesta pyyntiluvanvaraisen hirvieläimen rauhoitusajasta, jos alue on saari tai alueeseen liittyy muu vastaava erityinen syy.

Metsästyslain 37 §:n mukaan riistaeläinlaji voidaan rauhoittaa määräajaksi, jos kannan säilyminen tai häiritsemättömän lisääntymisen turvaaminen sitä edellyttää. Rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia saa häiritä. Metsästysasetuksen 24 §:ssä on määritelty jokaiselle riistaeläimelle yleinen rahoitusaika, joilla pyritään valtakunnallisesti huolehtimaan riistaeläinkannoista.

Mietinnössä esitetty lisäys heikentäisi merkittävästi rauhoitussäännöksen tuomaa suojaa häiritsemättömän lisääntymisen turvaamiseksi ja mahdollisuutta huolehtia kestävistä riistaeläinkannoista.  Metsästyslain 41 §:n mukaan Suomen riistakeskus voi jo nykyisellään myöntää luvan poiketa 37 §:n mukaisesta hirvieläimen rauhoituksesta 41 c §:ssä säädetyin edellytyksin. Nyt esitetty lisäys siis vain toisi jo olemassa olevan poikkeuslupakäytännön rinnalle tarpeettoman ja riistaeläinkantoja heikentävän menettelyn. Näin ollen esitetty lisäys ei ole kannatettava.

Arvoisa puhemies,

Hallituksen esityksessä metsästyslakiin ehdotettiin lisättäväksi uusi 34 a §, jossa esitettiin karhun, suden, ahman ja ilveksen houkuttelu ravintoa hyväksi käyttäen aina kielletyksi. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella oltaisi voitu rajoittaa alueellisesti myös ketun, mäyrän, hillerin, näädän, supikoiran ja minkin tarkoituksellista houkuttelua ravintoa hyväksi käyttäen. Kielto ei kuitenkaan koskisi luontokuvaus- ja katselutoimintaa harjoittavia yrityksiä, mikä on tarpeellista yritysten toimintaedellytyksien kannalta.

Tämä oli tarpeellinen esitys, joka sai ympäristöjärjestöiltä kiitosta.

Valiokunta on kuitenkin mietinnössään muuttanut hallituksen esityksen pohjaa merkittävästi, jolloin ravintohoukuttimien käytön kielto ei olisi suoraan lailla määritelty, vaan ne voitaisiin tarvittaessa kieltää asetuksella.

Suurpetojen houkuttelu on lisääntynyt viime vuosina erityisesti riistakameroiden yleistymisen seurauksena. Valvontaviranomaiset ovat löytäneet enenevissä määrin viitteitä siitä, että karhunmetsästyksessä hajuun ja ravintoon perustuvia houkuttimia on käytetty tavalla, jolla on pyritty houkuttelemaan karhuja tietylle paikalle ennen metsästyskauden alkua. Kun tällaiset ravintohoukuttimet poistetaan ennen metsästyskauden alkua, ei syyllistytä suoraan metsästysrikokseen, mutta tällöin liikutaan selkeästi harmaalla alueella. Selkeyden vuoksi olisi johdonmukaista kieltää kaikki karhun ja muiden suurpetojen tarkoituksellinen ravinnolla houkuttelu.

Ravintohoukuttimen käytön kieltämisellä tavoitellaan ensisijaisesti sitä, etteivät suurpedot tottuisi ihmisten hajuun käydessään ihmisten maastoon sijoittamilla ravintohoukuttimilla. Kielto todennäköisesti vähentäisi tulevaisuudessa tästä aiheutuvia ongelmia kuten suurpetojen käyttäytymisen muuttumista entistä pelottomammaksi ihmisiä kohtaan. Liiallinen ruokinta voi yksipuolistaa eläinten ravintoa ja muuttaa niiden käyttäytymistä. Näin ollen hallituksen esityksen pohjan muotoilu on tehokkaampi keino kieltää ravintohoukuttimien käyttö.

Arvoisa puhemies,

Hallituksen esitykseen sisältyy myös esitys riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen rauhoituksesta poikkeamiseksi ilmoitusmenettelyllä lupamenettelyn sijaan. Uudelle poikkeuslupaa korvaavalle ilmoitusmenettelylle ei ole todellista tarvetta. Suomen riistakeskus voi nykyisellään myöntää metsästyslain 41 §:ssä tarkoitettuja poikkeuslupia 41 b §:n nojalla riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen pyydystämiseen ja tappamiseen, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilymistä. Poikkeuslupa on siis viimeinen vaihtoehto ja tarkoitettu haittaa aiheuttavien yksilöiden poistamiseen, ei lajin kannan vähentämiseen. Lajien pesimäaikainen suoja ei ole toteutunut, koska suuri osa pyynnistä ajoittuu pesimäaikaan. Nykytilanne herättää suurta huolta lintujensuojeluyhteisössä. Pesimäajan suojan tarkoitus on, etteivät poikaset kuole pesiin. Lintujen karkoitukseen tulee ensi sijassa käyttää kestäviä keinoja, kuten niiden pelottelua ampumisen sijaan.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan poikkeuslupapäätökset ovat tyypillisesti koskeneet kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamista, lentoturvallisuuden takaamista, viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämistä ja eläimistön suojelemista riistanhoitotarkoituksessa. Suomen riistakeskus on tehnyt tällaisia päätöksiä, jotka kohdistuvat pääsääntöisesti runsaana esiintyviin lintulajeihin, enimmillään vuositasolla noin 650 kappaletta.

Lakimuutosehdotukseen kirjattua ilmoitusmenettelyä on perusteltu byrokratian keventämisellä. Tarve ilmoitusmenettelylle ei kuitenkaan ole suuri. Poikkeuslupabyrokratiaa on kevennetty viimeksi vuonna 2013, jolloin otettiin käyttöön viisivuotinen poikkeuslupa, mikä vähentää merkittävästi hakijoiden vuotuista työmäärää ja kustannuksia.

On kuitenkin tärkeää huomata, että kysymyksessä on lintudirektiiviperustainen poikkeuslupajärjestelmä, jossa poiketaan lajisuojelua koskevista velvoitteista, joista ei voida luopua. Lintudirektiivin 7 artiklan mukaisesta rauhoituksesta tai muusta suojelusta voidaan poiketa vain 9 artiklan mukaisin edellytyksin. Lisäksi 9 artikla edellyttää vuosittaista poikkeusten ja saalismäärien raportointia. Nyt esitetty ilmoitusmenettely ei täytä lintudirektiivin asettamia vaatimuksia sääntelyn yksilöimisestä, täsmällisyydestä ja selkeydestä. Tähän päätyi myös ympäristöministeriö omassa lausunnossaan. Lisäksi haluan kiittää ympäristöjärjestöjä selkeästä viestistä valiokunnalle. Niiden ansiosta ilmoitusmenettelyn valitusmahdollisuutta parannettiin valiokunnassa oikeusministeriön näkemyksen pohjalta. Vihreät eivät silti kannata muutettuakaan ilmoitusmenettelyä. Emme kannata sitä, että lintudirektiivin ja luonnonsuojelun perusteita heikennetään.

Arvoisa puhemies,

Edellä olevin perustein ehdotan, että lakiehdotus metsästyslain muuttamisesta hyväksytään muutoin maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön MmVM 8/2017 vp mukaisena paitsi 27, 34 a, 41 ja 41 b §, 75 §:n 1 momentin 5 ja 8 kohta sekä 90 § muutettuina pöydälle jaetun muutosesityksen mukaisesti.

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com