Puhe eduskunnassa ydinvoimasta II (uraanikaivokset ja Olkiluoto 3)

Puheet • 18.05.2010

Teollisuuden voiman ja Fennovoiman lupahakemukset Arvoisa puhemies,

Pohdin tässä puheenvuorossa ydinvoimalapäätöksiin liittyvää uraanikaivosongelmaa. Uraanikaivokset ja niiden aiheuttamat ympäristöhaitat ovat vakava ydinvoimateollisuuteen liittyvä globaali ongelma. Uraanin etsintä on vilkastunut Suomessa. KTM teki päätöksen uraanivaltauksesta Enon ja Kontiolahden rajalle lokakuussa 2006. Arevan valtaus on voimassa viisi vuotta. Yhtiö sai Enossa ja Kontiolahdella valtausoikeudet 18 alueeseen, joiden kokonaispinta-ala on noin 1 500 hehtaaria. Valtausalueilta etsitään uraania ja toriumia.

Talvivaaran nikkelikaivos Kainuussa on myös potentiaalinen uraanikaivos. Talvivaaran malmissa on tiedetty olevan uraania, vaikka kaivoksen ympäristöluvissa siitä tuskin puhutaan. Nyt suunnitellaan Talvivaaran uraanin talteenottoa sivutuotteena, ikään kuin tämä vähentäisi säteilyongelmia.

Myös Soklin erämaakaivoshanke huolettaa monia. Se vaarantaa poronhoidon toimintaedellytykset ja saamelaisten alkuperäiskansojen oikeudet. Suunniteltu junarata pirstoo suojelualueita ja uhkaa jokihelmisimpukkaa Itä-Lapissa. Nuorttijoki sivuhaaroineen uhkaa jäädä kaivosalueen alle. Sen virtaama pienenee, ja jokeen voi joutua kaivoksen jätevesiä, jolloin taimen, harjus ja siika vaarantuvat. Kaivosalueen vaikutuspiirissä on muun muassa UKK:n kansallispuisto.

Suurissa uraanivoimaa käyttävissä maissa, kuten Saksassa ja Ranskassa, ei ole lainkaan omaa uraanin tuotantoa. Syynä ovat hallitsemattomat, pysyvät ympäristöongelmat, joista todistavat Arevan jo suljetut uraanikaivokset. Uraanikaivostuotannossa syntyy radioaktiivista ja kemiallisesti myrkyllistä jätettä, joka saastuttaa vesistöjä ja maa-alueita sekä altistaa ihmisiä säteilylle ja raskasmetalleille. Jokainen uusi kaivos tai ydinvoimala pahentaa ongelmaa.

Tuhannet suomalaiset pelkäävät uraanikaivoshankkeiden takia juomavetensä, viljelysmaidensa ja asuinympäristöjensä puolesta. Tutkimusten mukaan kansan enemmistö vastustaa ydinvoiman lisärakentamista, uraanikaivoksia ja ydinjätteen tuontia.

Jyrki Kasvi piti hyvän puheenvuoron, jossa hän pohti yhteiskuntien vakautta ja sitä, kuinka pitkälle vuosikymmeniksi ydinvoimapäätökset vaikuttavat. Köyhät, kehittyvät maat kantavat ison taakan uraanin louhinnasta syntyvistä ympäristö- ja terveyshaitoista. Me emme halua uraanikaivoksia tänne, miksi sitten toisaalle? Voiko ongelmat sysätä toisille?

Vaikka ydinvoimalaonnettomuuden riski on hyvin pieni, on se kuitenkin olemassa. Vakavan ydinonnettomuuden vaikutukset ovat niin laajat ja tuhoisat, että vakuutusyhtiöt eivät ota ydinvoimaloita vakuutettavakseen. Historiassa on pelottavia esimerkkejä ydinvoimalaonnettomuuksista ja lukuisia läheltä piti -tilanteita. Tuhoisin oli Tšernobylin onnettomuus vuonna 1986. Muita onnettomuuksia ovat esimerkiksi USA:n Three Mile Island vuonna 1979 ja Ranskan Saint-Laurent vuonna 1980. Ydinvoima ei ole kestävä tulevaisuuden ratkaisu, ja siksi yli puolet suomalaisista vastustaakin lisäydinvoiman rakentamista.

Arvoisa puhemies,

Olkiluoto 3:n valmistuttua eli vuoden 2012 jälkeen mahdollisesti rakennettavan ydinvoiman lisäkapasiteetti olisi samaa suuruusluokkaa kuin Suomen kulutusennusteen ylittävä tuotanto, siis tarkoitettu vientiin. Olkiluoto 3 sai rakennusluvan kahdeksan vuotta sitten. Vastaavassa ajassa maailman tuulivoimakapasiteetti on kahdeksankertaistunut. Suomi lähti silloin ydinvoiman tielle, ja muut löysivät uudet polut. Toistaako Suomi taas saman virheen?

Greenwichin yliopiston energiatutkimusprofessorin Stephen Thomasin mielestä Olkiluoto 3 on varoittava esimerkki maailmanlaajuisesti. Hänen mukaansa ydinvoimaloiden hinta-arviot ovat kuusinkertaistuneet viimeisen 10 vuoden aikana. Areva lupasi 3 miljardin euron kiinteän hinnan 4,5 vuoden rakentamisajalla. Kaikki on mennyt kuitenkin pieleen. Laitos on 4 vuotta myöhässä, kustannukset nousseet 75 prosenttia, sopimus on riidanalainen, on oikeusjuttuja. Laitoksen instrumentoinnilla on lisensointiongelmia.

Myös käytöstä poistettujen laitosten purkaminen maksaa. Nyrkkisääntö on, että purku on neljä kertaa rakentamista kalliimpaa. Tätä seikkaa ei ole ollenkaan huomioitu näissä päätöksissä, ja kysynkin: kuka aikanaan maksaa käytöstä poistuvien laitteiden sulkemisen ja purun? Olkiluoto 3:sta pitäisi ottaa opiksi.

Uusiutuvaan energiaan satsaaminen tuottaisi heti uusia innovaatioita, kun taas uudet ydinvoimalat tuottaisivat sähköä vanhalla tekniikalla vasta 2020-luvulla. Keitä me kuuntelemme? Tuetaanko menneeseen tarrautujia, jotka huutavat suureen ääneen halpaa sähköä, vai tuetaanko tulevaisuuden menestyjiä muutosvastarinnasta huolimatta?

Arvoisa puhemies,

Sähkönkulutukselle on esitetty eri arvioita tahosta riippuen. On Metlan arvio ja työ- ja elinkeinoministeriön aiemmin esittämä arvio, että sähkönkulutus vuonna 2020 olisi 91 terawattituntia. Sitten metsäteollisuus esitti oman arvionsa, 96 terawattituntia, jonka pohjalta ministeriö muutti käsitystään kestämättömällä tavalla. Pitää myös ottaa huomioon, että rakenteilla oleva Olkiluoto 3:n voimala tuottaa valmistuessaan 12 terawattituntia sähköä. Uusiutuvien osuus jää hallituksen periaatepäätöksessä EU:n meille asettamalle minimitasolle, vaikka meillä olisi mahdollisuus parempaan ratkaisuun.

Pääosin ulkomaalaisella työvoimalla rakennetut yksityiset laitokset eivät palvele yhteiskunnan kokonaisetua, vaikka ne onnistuisivat toimimaan voitolla, jos vaihtoehtona ovat uudet tekniikat ja kotimainen työllistäminen. On itsepetosta uskotella, että uusiutuvan energian paketti saisi toteutuakseen tarpeeksi pääomia, jos meillä on ylimääräistä, halpaa sähköä, jota riittää vientiinkin.

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com