Soiden suojelu ohjenuoraksi

Lehdissä julkaistut kirjoitukset • HS • 25.02.2011

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 25.2.11

Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava (HS Mielipide 22.2.) kirjoitti perustellusti kritiikistä kansalliseen suostrategiaan. Valitettavasti äskettäin julkistettu ehdotus otti lähtökohdakseen suojelun sijasta turpeen polton jatkamisen. Tämä on väärä lähtökohta. Sen sijaan lähtökohdaksi tulisi ottaa suoluonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja vesien suojelu. 

Suomessa on ojitettu valtaosa soista, ja erityisesti eteläisessä Suomessa alkuperäisestä suoluonnosta jäljellä on vain rippeitä. Yli puolet koko maan suotyypeistä on SYKE:n arvion mukaan uhanalaisia. Kansainvälisesti asetettiin tavoitteeksi pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen 2010 mennessä, ja tähän yhtyi myös EU. Silti luonnon monimuotoisuuden väheneminen jatkuu. Jotta kehitys kyettäisiin kääntämään oikeaan suuntaan, on erittäni tärkeää suojella myös suoluontoa. 

Ojitettuja suoalueita voidaan myös uudelleen soistaa, mikä olisi erityisen viisasta niillä ojitetuilla metsämailla, joilla puuntuotannollinen arvo on vähäinen. Jos suoalueelta ei löydy selkeästi suojeltua lajia, ei suonkäyttöä koskevissa lupapäätöksissä aluetta pidetä arvokkaana, vaikka itse suotyyppi olisi harvinainen. Tämä tulisi korjata luonnonsuojelulakiin ja lisäksi tarvitaan kansallinen suoluonnon suojeluohjelma. 

Ojitettujen soiden ennallistaminen on myös kasvihuonekaasupäästöjen kannalta edullista, sillä kuivatettu suo on hiilipäästöjen lähde, kun taas suona sama alue sitoo hiilidioksidia. Sen sijaan, että valtion varoja käytetään suo-ojitusten uusimiseen kitukasvuisilla suometsäalueilla, niitä pitäisi ohjata soiden ennallistamisiin. 

Turpeen energiakäyttöä on asteittain lopetettava jo ilmastosyistä, sillä turpeen poltto tuottaa kivihiiltäkin suuremmat päästöt. Tämä tulisi ottaa kansallisen suostrategian lähtökohdaksi ja nykyinen turvetuotanto on suunnattava ojitetuille, jo luontoarvonsa menettäneille soille. 

Turpeennosto pilaa vesistöjä, erityisesti paikallisesti. Vesiin valuva turpeen kiintoaines syö pohjasta hapen ja happikato puolestaan vapauttaa raudan ja siihen sitoutuneen fosforin takaisin vesikerroksiin. Turveteollisuus näyttävää mielellään kaavioita, joissa fosforikuormitus on alle prosentin kaikista päästöistä. Mutta paikallisesti turvesoiden kuivatusvesien fosforipäästöt voivat olla yli 20 % kaikista päästöistä, ja pahin fosforipäästö tulee juuri kiintoaineen aiheuttamasta sisäisestä kuormituksesta, jota ei huomioida ympäristölupia myönnettäessä. 

Yksi niistä soita, joka tulisi suojella pikimmiten, on Hyvinkään Kurkisuo. Lähes kaikki jäljellä olevat yhtenäiset laajat suoalueet ovat Pohjois-Suomessa. Olisikin tärkeää saada aikaan suurempia suojeltuja kokonaisuuksia. Myös erilaiset harrastajat marjastajista metsästäjiin ovat havainneet lähellä sijaitsevien suoalueiden arvon. Monet lajit, kuten riekko, ovat harvinaistuneet suoluontomme uhanalaistumisen myötä. Viimeistään nyt on ymmärrettävä, että suoluonto sellaisenaan on arvokas maallemme ja hyvinvoinnillemme. 

Satu Hassi
europarlamentaarikko (vihr)
Tampere 

Johanna Karimäki
kansanedustaja (vihr)
Espoo

Blogi

Ota yhteyttä

Puh. 050 512 1948
Sähköposti johanna.karimaki3@gmail.com